Spot... on!

Kiitos ja näkemiin!

2011-08-07T21:50:00.000+02:00

Olen pärjännyt niin hyvin ilman bloggailua tämän blogitauon aikana, että olen päättänyt lopettaa tämän blogin.

Kiitos harvoille, mutta urheille lukijoilleni!

Jotten nyt ihan blogimaailmasta katoaisi, olen vaihtanut "lifestylen" koruihin. Tekemiini koruihin keskittyvä blogi löytyy osoitteesta: http://shinjum.blogspot.com/.

Pihalla

2011-07-03T21:10:00.002+02:00

Minä olin kirjoittelemassa, että lomakausi on aluillaan ja bloggailu jää todennäköisesti vähemmälle. Mikäli näin käy, voin kertoa, että kotona ollessa raivaamme huushollia myyntikuntoon ja Suomessa - no sitä Suomen suvea: säiden mukaan, mutta ainakin mökkisaunaan ja järveen on päästävä.

Näin muuton häämöttäessä (ei se kyllä häämötä, mutta sallitakoon nyt tälläinen yltiöoptimistinen ilmaus) olen kiintymässä tähän meidän taloon. Tai taloyhtiöön. Tai ihmisiin. En minä tiedä. Mutta ihan pimeetä.

Meillä on sairaan pieni sisäpiha. Ei mikään korttelinsuuruinen, vaan todellakin pieni kulma rakennusten keskellä. Alkuillasta tuo pieni piha on ihan täynnnä lapsia. Miten meidän talossa voikin olla NIIN paljon lapsia?! Asumme ihan keskustassa, täältähän lapsiperheet yleensä muuttavat pois. Mutta ei meillä. Uudet asukkaat ovat lapsellisia ja ne joilla ei lapsia ole ennen ollut - no nyt on. Tai ainakin on tulossa. Lisäksi tuolla pienellä pihalla grillaillaan ja pidettiinpä siellä eilen (ukkosessa) jotain juhliakin (tyyliin simppelit hääjatkot). Voi miten ihanan eloisaa! Ja täältä pitäisi sitten pois.

Holiday Strollers

Me täytämme maan

2011-07-01T19:48:00.002+02:00

Ihan veto veks. Onko se nyt sitä kun en ole urheillut sitten kympin juoksun. Joka oli siis kaksi viikkoa sitten. Huomenna ulkozumbaan. Jos ei sada. Se on lupaus.

Sain tuossa pari päivää sitten valokuvia vastasyntyneestä. Oli syntynyt samassa sairaalassa kuin minun lapsoseni. Jäi vauva vähälle huomiolle kun synnytyshuoneen sisustus hyppäsi silmille ja vei minut synnyttämään. Ihan hetkeksi kyllä vain.

Täällä Malmössä syntyy ihan hirveästi lapsia. Tällä viikolla oli sairaalassa kollega ja naapuri, juurikin punkeemassa lasta maailmaan. Ja sitten tietysti ne kaikki tuntemattomat. Perehtymättömät kommentoivat, että maahanmuuttajathan ne niitä lapsia tekevät ja maahanmuuttajia Malmössä on. Mutta kyllä ne on ihan ne perussvenssonit jotka synnytyssairaalan ovat kansoittaneet, ainakin minun ah, niin kattavalla kokemuksella arvioituna.

Ja se kärryralli kaupungilla sitten. Vaunuja aina ja kaikkialla. Tuplavaunuja paljon. Lapsia tietysti myös. Lapsellisena pidän siitä. Muuten en niitä kai huomaisikaan. Koskakohan Malmöstä tulee Ruotsin suurin kaupunki? Ja Skånen murteesta maan virallinen kieli? Vapise Tukholma!

Dancing Queen

On se helppoo

2011-06-30T21:20:00.002+02:00

"Minä pidän torstaina vapaapäivän", sanoi mies pari päivää sitten. Voevoeee kun ei ukkoseni tiennyt, että toimistolla pääsisi niin paljon helmpommalla. Mutta nyt on kämpän raivaus asunnonmyyntiä varten saatu käyntiin.

Ja aamulla hänellä oli nappula kontollaan. Aamiainen, pesu, vaatteet ja päiväkotiin vienti. Ja sitten vielä kauppanakki. Ihanaa. Kohta hänellä alkaa loma - ja siinä samalla minullakin. Jihaa!

Nappulasta sen verran, että hän nukkui uudessa sängyssään koko yön, ei lähtenyt vaeltelemaan minnekään. Mutta kun mikro piippasi aamuvellin valmiiksi niin hän tepsutti nunnujensa kanssa keittiöön paikalleen. Iso nappula. Ihan kuulina.

Ja tänään meni uuteen sänkyyn ilman suurempia mukinoita ja jäi sinne ekalla kerralla.

Ja nassikka sitten! Vihdoin hänellä on raameihinsa soveltuva sänky. Siellä se uinui jo poikittain jalat pinnojen välissä.

Voi niitä.

Baby sleeping in a big bed

Vapaus ja vankila

2011-06-29T19:57:00.003+02:00

Vapaus: nassikka sai vapautuksen tutista. Neuvolan täti sanoi, ettei tuttia enää kannata tunkea suuhun jos se ei maistu - ja sehän ei ikinä ole maistunut. Tuollaisilla pötkylöillä ei ole enää samaa imemisrefleksiä kuin vastasyntyneillä. Eli se siitä sitten. Peukku maistuu vaihtelevasti. Silloin kuin lohtua tarvitsisi niin ei lainkaan. Eli meillä huudellaan välillä mahtavasti.

Vankila: kun tuttisulkeisista päästiin niin alkoivat sänkysulkeiset. Nappula on nyt pistetty nukkumaan uuteen lastensänkyynsä. Pinnasänky on "rikki". Ekat päikkärit uudessa sängyssä menivät hyvin, katsotaan miten ensimmäinen yö menee. Viitisen kertaa huutava nappula talutettiin uuteen petiinsä, mutta sinne se lopulta sammui.

The Godfather (I.Quote)

Merkkipäivä

2011-06-28T20:14:00.002+02:00

Se on sellainen päivä tänään, ettei vastaavaa ole ollut vuosikausiin. Ehkä viiteen vuoteen. About.

Minä olin lastenvahtina. Ennen omia lapsiani tiesivät kaikki, etten ole mitään lapsi-ihmisiä. Niinpä kellekään ei pälkähtänyt päähän pyytää minua lastenvahdiksi. Poikkeuksena siskoni, jonka vanhinta lasta pari kertaa kaitsin.

Viime viikolla esitin itse itseäni ystäväni lastenvahdiksi. Ystäväni kun piti päästä työlounaalle ilman yksivuotiastaan. Ihan hyvin meidän keskipäivä sujui, eikä kellekään tainnut jäädä suurempia traumoja. Nappula oli päiväkodissa, joten minä ja vauvelinassikka yritimme viihdyttää tyttöstä.

Kokemattomana lastenhoitajana totesin, että vierasta (ei-omaa) lasta on vaikea lukea. En oikein osannut sanoa oliko hänen ininänsä pahastusta, vihastusta, pelotusta vai surutusta. Mutta kyllä me siis inisemättäkin olimme. Ja lastenlaulut ovat ihmeellisiä! Montakohan hämä-hämä-häkkiä jätin heidän kotiinsa verkkojaan kutomaan.

Take Your Partners IV

Varmaa on vain muutos

2011-06-26T20:34:00.002+02:00

Nyt on juhannus juhlittu. Vaikkakin kovin rauhallisesti. Päivää pidemmältä viikonlopultahan tuo tuntui.

Olen tehnyt tänä aikana havaintoja lapsistani. Minun pieni pötkylänassikkani ei tyydy enää vain pötköttelemään. Sillä on hirveä halu eteenpäin! Mahallaan maatessaan se sotkee jaloillaan minkä ehtii. Mutta vielä ei ryömiminen onnistu. Yritys on kyllä kova. JA. Peppuakin on nostettu maasta jokuseen kertaan. Pian, pian. Liian pian?

No nappula sitten. Pääsin juuri sanomasta ystävälleni, että nappula ei vielä erota suomea ja ruotsia toisistaan, vaan kaikki on hänelle yhtä kieltä. Kun sitten. Otin luettavaksi kirjan, jota nappula ja isukki olivat aiemmin vain ruotsiksi lukeneet. Siinä on vastakohtia kuvin: suuri-pieni, märkä-kuiva ja niin edespäin. Hän osaa ne melkoisen hyvin ruotsiksi, mutta nyt aloittaessamme kirjan hän alkoi sujuvasti suomeksi kertoa minulle SUURI, PIENI, KUUMA, KYLMÄ. Minä siinä haukoin henkeä, että tietääkö tämä minun pieni nuuhkunappula, että mamin kanssa puhutaan suomea? Taitaa tietää.

Scandinavia detail from the Carta Marina da Olaus Magnus 1572

Pinnasänky, mon amour

2011-06-21T13:12:00.000+02:00

Edelliseen postaukseen viitaten: sänky on koottu ja pedattu. Nyt kun siihen saisi nappulan vielä nukkumaan. Koko aamupäivän nappula ihasteli ja koemakasi sänkyä, asetteli siihen uninunnujaan ja oli selvästi innoissaan. Mutta kun eteen tuli tositilanne - päiväunet - ei sänky enää kelvannut. Yritin erilaisia temppuja piiitkällä pinnalla ja pehmeällä äänellä, mutta väsyneen nappulan päätä ei saanut käännettyä. Kun hän oli lietsonut itsensä surkeaan itkuun kippasin hänet nunnuineen pinnasänkyyn. Avot! Hiljeni sekunneissa. Siellä se nyt uinuu pinnojen suojassa lakanattomalla patjalla.

On ollut suoranainen ihme, ettei hän ole kammennut itseään pinnasängystä lattialle kolahtaen. Kai hän viihtyy siellä niiiiin hyvin. Joskus on nappula hakenut sängyssään hyvinkin pitkään unta, mitenkään protestoimatta tai vanhempia huutelematta. Nyt meidän on kuitenkin PAKKO saada pinnasänky nassikalle, joka potkii unilootansa reunoja niin, ettei asuntomme pohjoissiipi saa nukuttua.

Odotellako niin kauan, että nappula itse valitsee ison pojan sänkynsä? Roudatako pinnasänky jonnekin piiloon (ei kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa kun nassikka tarvitsee sen NYT)? En jotenkin ajatellut, että sängynvaihdosta tulisi ongelma. Nappula on kuitenkin nukkunut reissuilla ihan tyytyväisenä erilaisissa sängyissä. Kai se on nyt kova paikka kun siinä omassa huoneen nurkassa on vieras sänky.

Sleeping Angel

Eiii, nyt se meni väärin

2011-06-20T21:01:00.000+02:00

Meillä kootaan lastensänkyä. Ensimmäinen pääty on kasassa. Ja väärin meni. "Ahaa, kummallista" ja muuta muminaa kuuluu olohuoneesta lautojen keskeltä. Ja nyt sitä päätyä puretaan. Ei kirosanoja vielä.

Muuten, suomalaiset kirosanat ovat niin paljon parempia kuin ruotsalaiset. Jopa suomeaosaamaton miehenpuolikkaani käyttää niitä tiukan paikan tullen.

Katsotaan miten myöhään tänään menee. Lapsi nukkuu onneksi vielä vanhassa sängyssään. Joo, nyt tuolla tarvitaan ohjeenlukuapua, terve!

Van Gogh\'s Bedroom at Arles, 1889

Voi kirppis!

2011-06-19T21:22:00.002+02:00

Tänään oli se suuri päivä kun minun keksimäni pihakirppis näki päivänvalon. Sen ensimmäisen ja yhden kerran.

Niin. Myyjiä oli kolme. Kaksi minun lisäkseni. Ei siis suuri suksee siltä osin, mutta ei se mitään. Meillä kaikilla kolmella oli kivaa. Ensimmäinen tunti sujui sutjakkaan ja asiakkaita oli kivasti paikalla. Kauppa kävi myös, minun osalta tosin pitkälti sellaisten 5 - 20 kruunun tuotteiden osalta. Sitten tuli sadekuuro ja toinen - ja kolmas, joka jatkui tunnin. Asiakkaat kaikkosivat sateen myötä, joten päätimme pakata tavarat ja painua koteihimme. Tietysti tämän tehtyämme aurinko alkoi pilkahtelemaan. Siinä vaiheessa otti hiukkasen päähän etenkin kun pihalle pöllähti vielä ihmisiä kyselemään kirppistä.

Voitolle pääsin, koska kuluja ei ollut, jos omaa aikaa ei kuluksi lasketa, mutta kyllä olisin toivonut pääseväni tavaroista paremmin eroon.

Näiden kahden muun myyjän kanssa ehdimme jo punoa tulevia kirppisjuonia, joten ehkä jo parin kuukauden kuluttua yritämme uudelleen. Eli kyllä tästä ihan hyvä maku suuhun jäi.

Kirppiksestä en ehtinyt kuvia räpsimään, joten tässä kuva sunnuntaiaamuisesta vaippapainista. Nassikka on löytänyt nappulan hiukset, joten nappula ei voi enää huoletta rökittää nassikkaa.

Tunti kahdeksan minuuttia

2011-06-18T21:03:00.002+02:00

Kympin juoksu sujui. Jotenkin. Olin etukäteen ajatellut juoksevani 10 min, käveleväni 1 min, tekeväni näin kolme kertaa ja sitten juoksevani maaliin. En ollut kuitenkaan PÄÄTTÄNYT tekeväni näin, joten suunnitelma ei pitänyt. Kävelin juottopisteiden kohdalla/jälkeen minuutin, pari, muuten juoksin matkan. Aika ei ollut mikään mahtava, mutta tuntemukset juoksun aikana olivat ihan hyvät, pystyin jopa kiristämään tahtia maaliviivan häämöttäessä. Huomionarvoista on myös se, että tällä kertaa muiden juoksijoiden selkiä tuli myös vastaan, eikä vain kadonnut horisonttiin. Ei tarvinnut lohduttautua kertaakaan ajatuksella "mutta nuo eivät olekaan synnyttäneet tänä vuonna!". Se olisi ollut se viimeinen oljenkorsi. Eli pinnalla pysyttiin.

Mamma suhaa ja säätää

2011-06-17T21:09:00.002+02:00

Siis aivan käsittämätöntä säpinää mammalomalaisen elämässä. Eihän tässä ehdi edes bloggailemaan joka päivä! Ja herätyskelloa pitää laittaa aamulla soimaan, että ehtii mukaan päivän rientoihin.

Eilen oli kalenterissa jopa kolmen tasatunnin kohdalla menoa (neuvola, asuntonäyttö, asuntonäyttö), myös illalle oli merkintä (ystävä Suomesta kylässä). Lisäksi ehdin eilen aamupäivällä liimailemaan kirppismainoksia ympäri kaupunkia. Se on kovaan työtä se, sillä Malmön kaupunki on erittäin tehokasa siivoamaan. Lappuset katoavat parhailta (näkyvimmiltä) paikoilta hetkessä, mutta minä käyn uskollisesti liimailemassa niitä uudelleen. Tarkoitukseni ON kerätä laput pois kun kirppis on sunnuntaina ohi. Muistan laputtelukävelyreittini, mutta en joka pömpeliä ja pylvästä, joihin olen merkkini jättänyt.

No, tänään sateenuhkaamana päivänä heräsin aamuvarhaisella pakkailemaan eläintarharetkeä varten. Nappulan päiväkoti teki reissun eläimiä katsomaan ja minä ja nassikka olimme mukana. Skånes Djurpark oli ihan mukana paikka. Karhut ja hirvet tekivät suurimman vaikutuksen nappulaan. Saimme vain pienen sadekuuron niskaamme - siitä selvisi seisoskelemalla puun alla pari minuuttia.

Viikonlopuksi on myös luvattu sateista säätä. Toivotaan, että minulla on samanlainen tuuri kelin kanssa kuin tänään. Huomenna minulla on nimittäin pelätty kympin juoksu ja sunnuntaina jo tässäkin mainostamani kirppis. Sateita ei siis kaivata! (Ai niin, pitäisi kerätä kirppis kamoja.)

Ka-pow!

2011-06-15T21:33:00.002+02:00

Meillä maistettiin tänään perunasosetta. Ekan kerran. Ja maistettiin tosiaan, ei nielty. Muttei kyllä irvistetykään. Huomenna taas. On tämä jännittävää.

No nyt meillä on kyllä oikeasti säpinää kun asuntoa etsitään. Yksi asunto tänään, kaksi huomenna, yhdestä pitäisi sanoa juu tai nej.

Minä en tiedä mihin meidän tämänpäiväinen välittäjähuijari on meitä huomenna raahaamassa, mieheni jotenkin tarttui hänen maalailemaan syöttiin uusista ullakkohuoneistoista ja kuinka joku julkkis oli juuri ostanut yhden asunnoista. Hinnasta ei ollut mitään puhetta, joten todennäköisesti meidän budjetilla ei moisia julkkisasuntoja osteta.

No onneksi huomisen toinen kohde vaikuttaa melko lupaavalta. Niin vaikutti kyllä tämänpäiväinenkin asunto, mutta paikka oli suurensuuri pettymys. Pöh.

Superman (Pop Art Shield)

"Unohdin" käydä viimeistelylenkillä (hah-hah) lauantain kympin juoksua ajatellen. Niinpä keskityn mielikuvaharjoitteluun. Mä niin selätän sen kympin!

"Tänään en ole tehnyt mitään"

2011-06-14T19:38:00.002+02:00

Ajattelin kun pistin viimeistä lasta nukkumaan. Niinhän se on. En ole keräillyt kirppiskamoja, en ole imuroinut, käynyt kaupassa, pessyt ikkunoita, käynyt lenkillä... mitään.

Mutta kun tarkemmin ajattelin, niin kahden lapsen arkea pyörittäessä sitä tulee tehneeksi melkoisesti tälläisenäkin päivänä. Edellyttäen, etteivät lapset ole pyjamassa ja ilman ruokaa koko päivää. Sitten jos he pääsevät vielä ulos niin koossahan on jo ihan hyvä määrä touhuilua äidin osalta. Ja vieläpä kun aamulla sohvalla ollut kasa puhdasta pyykkiä ja tiskivuori keittiöstä ovat kadonneet samaisen päivän aikana... niin en todellakaan aio potea huonoa omaatuntoa päivän saldosta! Mansikoita peliin!

Ulkona vaatteet päällä. Mission completed.

Asuntoangsti

2011-06-13T20:38:00.000+02:00

Taas se alkoi. Asuntoangsti. Kävimme kahdessa näytössä sunnuntaina.

(Samalla vältimme taloyhtiön talkoot - sen sijaan kävelimme talkooporukan ohi noin kymmenen kertaa hyväksyvästi nyökytellen, laittavathan he pihaa kuntoon sopivasti oman asuntomme myyntiä ajatellen - taidamme olla kaikkien suosikkinaapurit.)

Ensimmäinen asunto on jo unohdettu. Ei säväyttänyt, koskettanut, herättänyt mitääääään reaktiota meissä. Toinen asunto. Aaaaaaaa! Antakee asunto miulle! Tahtooooo!

MUTTA.

(Tuleeko jokaisen hyvän asunnon kohdalla aina mutta? Joku asiahan on aina ainakin vähän pielessä)

Asunto on erittäin vilkkaasti liikennöidyn tien varressa. Erittäin. Ja ikkunat ovat vuodelta 1928! What! Jotain niille on kuulemma tehty, mutten käsittänyt mitä. Liikenne kuului sisälle huminana, vaikka päivä oli siis sunnuntai, jolloin liikenne hiljaista. Ja kaikki makuuhuoneet tietysti tielle päin.

Hissi on, mutta niin pieni, etteivät lastenvaunut mahdu siihen sisään. Mutta kasvavathan nuo vauhdilla. Lapset siis. Talon pihalle rakennetaan pyöräsuojaa niin ehkä siihen tulee joku kulma vaunuille...?

No mitäs muuta. Aivan ihanasti kunnostettu vanha asunto. Mitään ei tarvitsisi alkaa remppailemaan. Parveke on. Huoneita riittävä määrä. Säväytti, kosketti, herätti paljon ajatuksia. Mitenköhän tässä käy. Yksi tarjous niillä oli jo sisällä, tosin alle pyyntihinnan.

French 18th century interior of home

Kauneudenhoito raskauden jälkeen

2011-06-12T16:48:00.002+02:00

Muahahahaaa! Niin mikä? Kun pikkuvauva yrittää vaatia itselleen äidin kaiken ajan. Kun mahdolliset vanhemmat sisarukset haluavat siitä myös osansa. Kun koti pitäisi pitää kunnossa ja ruokaakin olla saatavilla. Että kauneudenhoito?!

Yllättäen sitä voi tuntea itsensä hehkeäksi vähistä yöunista huolimatta. Vatsan kuulahan on siirtynyt äidin ulkopuoliseen universumiin. Ankka-aika on ohitse!

Pää, olkapäät, peppu, polvet, varpaat! Eli:

Hiukset: pysyvät päässä neljä kuukautta synnytyksen jälkeen, tipahtavat sitten pois. Mutta voi se aika ennen sulkasatoa! Ikinä eivät hiukseni ole olleet yhtä upeat. Toisen raskauden aikana jopa taktikoin niin, että hiukseni olisivat mahdollisimman pitkät nämä vauvakuukaudet. Viuh ja suih ja huiskis vaan kun minä olen kipsutellut kaupungilla vaunujen kanssa. Mutta nyt on aika pätkäistä hiukset. Ne viisi, jotka ovat vielä jäljellä.

Miss Scarlet

Iho: ota siitä nyt sitten selvää. Ensimmäinen raskauden jälkeen sain upeat finnikukinnot kaulaan. Jonkin verran myös kasvoihin. Oikein sellaisia syviä, koteloituneita finnejä, joita ei voinut edes puristella (joo, ei kai niitä ikinä saisi puristella). Odottelin lapsi nro 2:n jälkeen samaa... mutta finnit eivät palanneet. Iloitkaamme siis! Keskimäärin melko huonokuntoinen ihoni on ollut ihan kivassa kunnossa nassikan syntymän jälkeen.

Kun pää on käsitelty, on aika siirtyä alemmas. Kroppa: on varmaan vähän erinäköinen kuin ennen raskautta. Ihan sama. Ja täytyyhän muun vartalon olla suhteessa kasvaneisiin rintoihin! Vauva-aikana ihan parasta touhua on kävelylenkeillä käynti. Sallittua liikuntaa synnytyksen jälkeen, mutta myös omaa aikaa. Vauveli yleensä nukkuu vaunureissut. Meditointia suorastaan. Ja hei, raskauden jälkeen olo on kun keijukaisella!

Lopuksi jalat: vanhat tutut tai sitten ei. Joillakin jalka "kasvaa" (turpoaa, lässähtää) raskauden aikana. Vain palautuakseen ennalleen synnytyksen jälkeen. Ihanaa pukea taas söpöimmät ballerinat tai jopa vähän korkoa jalkaan! Tai liittyä siihen joukkoon, joka ihmettelee, että voiko jalka oikeasti kasvaa vielä aikuisiällä. Ja suunnata kenkäostoksille hankkimaan uudet söpöimmät ballerinat.

Miss Goldie

Kippis!

2011-06-11T19:14:00.002+02:00

Kesäinen lauantai-kippis!

Laseissa mansikkasorbeta ja kuivaa kuoharia (tai cavaa oikeastaan). Nam! Aivan ihana kesäjälkkäri. Tai voihan tuon nauttia koska vain! Kesällä, talvella, jälkkärinä tai iltapalana.

We are family

2011-06-10T10:25:00.002+02:00

I got all my sisters with me!

Pilipilipom

2011-06-08T20:51:00.002+02:00

Sataa, sataa, ropisee, pilipilipom. Pilipilipom.

Semmoinen soi päässä. Ja juuri tuon verran laulua osaan. Nalle-parka ompi nyt...? Jatkuukohan se jotenkin noin?

Todella ärsyttävää kun joku laulu jää päähän junnaamaan. Ja mikäli mahdollista, vielä ärsyttävämmäksi asian tekee se, että laulua osaa tuon yhden rivin verran. Arh!

Täällä siis sataa. Lämmin kesäsade. Ei ihan lempeä sellainen, sillä ukkonen jyrähtelee ja parit salamatkin ovat välähtäneet. Satakoon yöt ja päivät paistakoon!

Singin\' In The Rain, 1952

Saiskohan tästä uuden laulun päähän pyörimään. ...what a glorious feeling and I'm happy to...? Meniskö noin?

Taloyhtiön touhutäti

2011-06-07T20:14:00.002+02:00

Minun kirppisprojekti etenee. Eli meidän kotikujalla pitäisi olla taloyhtiömme kirppis ensi viikon sunnuntaina. Olen ripustanut lappuset meidän taloyhtiön rappujen ilmoitustauluille, joten asukkaiden pitäisi olla tietoisia mahdollisuudesta. Juttelin myös erään naapurin kanssa ja hänkin piti ideaa hyvänä. Toivottavasti en ole myymässä rojujani yksin... Pitäisi kai käydä vähän tavaroitakin läpi, eikä vain järjestellä muille erinomaista tilaisuutta myydä kamojaan. Mistä muistui mieleen, että voisin väsäillä mainosplakaatit - niin että jotkut muutkin kuin talon asukkaat olisivat tietoisia kirpparista.

Marche d\'Afrique

Leikkimatto on paras

2011-06-06T19:41:00.002+02:00

En ymmärrä miten jotkut voivat sanoa, ettei vauvan leikkimatolle ollut heillä mitään käyttöä. Kuinka se on mahdollista? Onko maailmassa vauvoja, jotka eivät rakasta leikkimattoa kaarineen?

Meillä nappula viihtyi pari vuotta sitten mainiosti matollaan ja nyt nassikka on perinyt sen - ja viihtyy aivan yhtä hyvin. Äidin pelastus suorastaan tuo matto. Sen ansiosta täällä siivotaankin joskus.

Imetystilitys

2011-06-05T19:25:00.002+02:00

Otsikko kertoo. Jos ei halua lukea imetysjuttuja, niin nyt on aika lopettaa tämän postauksen lukeminen.

Kun tuo toinen rinta on niin #%#&§*"#¤#:n kipeä. Mikä mjölkstockning on suomeksi? Sellainen tukos. Tiedätte ehkä. Minulla on ollut välillä sellaisia minitukoksia, jotka ovat kipeyttäneet rinnan päiväksi, pariksi, mutta olen selvinnyt niistä ahkeralla imetyksellä ja kipeän rinnan suosimisella ruokailunaloituksessa.

No nyt on taas joku sellainen vastaava. Tai sitten ei. Ehkä mun rinta nyrjähti. Revähti. Nassikka nimittäin riehuu välillä rinnalla kuin riiviö. Vetää, irrottaa, maiskauttaa ja imaisee taas kiinni. Kun nyt kipu on juurikin siinä imemiskohdan kohdalla. Joten imetys tekee pirun kipeää. Koko ajan, ei vain sen alkuimaisun ajan.

Ja nyt surffaillessa löysin yhden syyn tukokselle, josta en aiemmin tiennytkään: "Smärtsam amning. Tömningsreflexen fungerar sämre." Eli kun imetys tekee kipeää niin tyhjennysrefleksi toimii huonommin. Oravanpyörässä ollaan. Toivotaan kuitenkin, että tämä menee nopeasti ohi!

Gabrielle d\'Estrees and her sister, the Duchess

Mun eka zumba

2011-06-04T13:44:00.002+02:00

Eka kerta Zumbassa. Ilmainen. Puistossa. Kivaa! Muu perhe viereisessä leikkipuistossa. Tai yksi karkasi sieltä syliin hetkeksi. Ens lauantaina uudelleen!

Ensimmäisen raskauden myötä pehmennyt kroppani astui toisen raskauden myötä aimo askeleen kohti roikkuvuutta. Niinpä yritän kartoittaa itselleni sopivaa liikuntaohjelmaa. Se ei saa olla liian aikatauluun sidottu, ei liian militääri, muttei mikään superlepsukaan.

Olen tullut tulokseen, että kolme kertaa viikossa minimi on hyvä. Nyt se on mennyt melko sujuvasti vaunujumpan tai parin ja lenkkeilyn muodossa. Mutta vaunujumppa loppuu nyt. Ja ajattelin, että jään ihan "tyhjän päälle". Itsekö minun pitäisi itseni potkia lenkille tai uimaan kolmesti viikossa? Niinpä tämä kesäzumba on erinomainen löytö. Voin ottaa vauvankin viereen vaunuihin nukkumaan, jos muu perhe ei jaksa seurata mukaan joka kerta.

Intopiukeaa

2011-06-03T20:34:00.001+02:00

Tämä on jo tuttu näky kaupungilla. Näin meidät hellepäivät näyttävät aina päättyvän. Joku roudaa kotiin Paradis-jäätelön Loveboxin. Kuusi eri makua lokeroissaan. Mun vakkarimaku on lakritsi.

Päivä on ollut hyvä. Olen mietiskellyt, että pitäisi taas tehdä vuosittainen myyntivisiitti kirppikselle. Nyt se on vain vaikeampaa kuin ennen. Kaksi lasta, pieni auto, aikainen kirppiksen alkamisaika, kantoavun tarve ja niin edelleen. Niinpä sain aamulla hammaspesulla kuningasidean. Katukirppis! Niitä näkee Malmössä aika ajoin ja meidän taloyhtiön "piha" on aivan täydellinen kirppispaikka. Sijainti mukaan lukien. Parilla kyltillä paikalle saa varmasti houkutelteltua ihan kunnolla porukkaa ostoksille.

Juurikin jäätelönhakumatkalla törmäsin taloyhtiömme puuhamieheen (olisiko hallituksen puheenjohtaja) ja kysäisin olisiko kirppiksen järjestäminen pihalla mahdollista. Mitään esteitä ei asialle kuulemma ole, lupia ei tarvita ja hän ainakin lupasi tulla myymään, oikein innostui asiasta. Minä toimin nyt kirppisasian pääjehuna ja puuhastelen lappuset rappukäytäviin, joiden kautta kartoitan hieman osallistujamäärää ja sitten levittelen mainoslappusia lähimaastoon. Ja parin viikon kuluttua kaupan pitäisi käydä kuumana yhden iltapäivän ajan. Jihaa! Hyvä minä! Nyt kelpaa nauttia jätskit.

Onko minusta tulossa kukkahattutäti?

2011-06-02T19:30:00.002+02:00

Kun kauhistelen lapsien (en omien tietenkään) vaatetusta. Tässä viime viikkoina on ollut todella lämpimiä päiviä, mutta myös melkoisen viileitä ilmoja. Ei siis ihan helppoa tuo pukeutuminen, mutta onhan lämpömittarit ja sääennusteet keksitty.

Playground I

Leikkipuistoissa on viilettänyt lapsia kesämekoissa kun lämpötila on alle viidentoista. Päivinä, jolloin itse palelen useammasta vaatekerroksestani huolimatta. Ja meidän nappula-reppana suhaa ympäri puistoa suojahaalarissa, hikipäissään joskus... Myönnän siis, että puen JOSKUS HIEMAN liikaa lapsilleni päälle uloslähtiessä, mutta vaatteita on helpompi kuoria pois kuin lisäillä - etenkin jos lisävaatteita ei ole edes mukana!

Playground II

No nämä hellepäivät sitten. Lapsiahan pitäisi suojata auringolta. Ja taas lapsukaisia kirmaa puistoissa ilman hattuja ja muutenkin kovin auringolle alttiissa vaatteissa. Kun minun lapseni taas ovat tietysti niin esimerkillisisti puettuina ohuisiin hengittäviin pitkähihaisiin ja -lahkeisiin vaatteisiin. Hatut päässä.

Playground III

Joo tiedän. Kukkahattutätiainesta. Parhaasta, eli pahimmasta päästä. Paha.

The fabulous life of kotiäiti

2011-06-01T20:48:00.000+02:00

Nappula oli likainen kun hain hänet päiväkodista. Vielä likaisempi hän oli kun pääsimme kotiin - kuljimme leikkipuiston kautta. Nappula pääsi kiljuen kylpyyn ja sillä välin nassikka istui sitterissä vaippaansa täytellen. Siinä määrin, että kun nostin hänet syliin, huomasin liian myöhään läikän sitterin kankaassa - vauvelin läpikakittu vaatetus oli vasten omaani. Lapsiperherealismia. Ei tässä tänään muutakaan.

Keinot kalliit

2011-05-31T19:42:00.002+02:00

Matkalla yhteen meidän suosikkileikkipuistoista kuljetaan poliisiaseman ohi. Yleensä ulkona on jokunen poliisiauto parkissa. Jos minulla on tilanne päällä nappulan kanssa, niin saatan vetää poliisiautokortin hihasta jo monta korttelia ennen poliisiasemaa. Poliishauto! TUUUTUU-TUUTUU-TUUTUU-TUUUTUU!

Rannekorun paluu

2011-05-30T19:18:00.002+02:00

Viikonloppuna kaivoin pitkästä aikaan korupajani kaapista. Oikein ällötti se kirkkaiden värien ja blingblingin määrä. Pienellä kaivelulla löytyi laatikosta kuitenkin myös puuhelmiä. Minulla taitaa olla maanläheinen kausi meneillään.

Tein pitkästä aikaa korun itselleni. Tänään heti käytössä. Näistä taitaa tulla oikea rannekoruperhe, minulla on nimittäin enemmänkin tälläisiä puuhelmiä, eri väreissä vain.

Tämän annan lahjaksi ystävälläni, joka on lähdössä vuodeksi pois työkomennukselle. Maanläheinen ihminen hänkin.

Kukkakoruthaitossu-päivä

2011-05-29T21:52:00.002+02:00

Eilen illalla minulta kyseltiin suunnitelmistani tälle päivälle. En osannut sanoa mitään. Vartin kuluttua kylläkin.

Halusin käydä puutarhatapahtumassa, joka järjestettiin yhdessä keskustan puistoista. Puutarhaihmisiä emme ole - ja minä ainakaan en sellaiseksi tule, mutta se ei estä ihmettelemästä erilaisia puutarharatkaisuja. Ja mikäs sen parempi tapa viettää sunnuntaista aamupäivää.

Toinen asia, mitä halusin tänään tehdä oli väkertää koruja. Sain vähän väkerretyksi nappulan päiväunien aikaan. Kuvia luvassa!

Kolmas asia toivelistallani oli ruokailu thai-ravintolassa. Toisessa niistä kaupungin kahdesta parhaasta. Halvemmassa. Ja sinnekin päästiin koko perheen voimin!

Neljäs ja viimeinen tavoite oli lenkillä käynti. Kun nappula meni yöpuulle, jätin vauvanassikan isukin hoiviin ja lähdin SATEESEEN lenkille. Vau! Olen ylittänyt itseni!

Hyvä päivä kaikenkaikkiaan!

Viimeinen tutti

2011-05-27T19:44:00.002+02:00

Lopullisuuden tuntua. Kuvassa viimeinen tutti jota nassikalle kokeilen. Tutti unohtui suuhun vähäksi aikaa kun leikkikaaressa roikkuva tuhatjalkainen oli mielenkiintoinen. Unohdusta kesti kuitenkin vain puolisen minuuttia - ja tutti lensi taas kaaressa. Kokeillaan nyt muutama päiva vielä. Ehkä viikko. Sitten on aika julistaa voittaja. Tilanne tällä hetkellä 6-0 peukun hyväksi.

Sarjis täältä.

Kielikylpy

2011-05-26T21:15:00.002+02:00

Minä olen välillä täällä blogissakin murehtinut suomenkielisen leikkiseuran puuttumisesta. Lapsille siis. Mutta nyt puhaltavat toiset tuulet.

Muutava viikko sitten bongasin vaunujumpasta suomalaisäidin, jolla on pieni tyttönen. Mahtavaa! Ja supermahtavaa on se, että he asuvat meidän lähellä. Olemme ja käyneet kävelyillä ja...

Matkustimme Köpikseen suomalaiseen perhekerhoon. Sieltähän sitä suomenkielistä leikkiseuraa löytyy! Ja paljon! Nappula alkaa hitaasti, mutta varmasti huomioimaan muita lapsia leikeissään, joten ehkä kohtapuoliin voi jo sanoa, että hän leikkii muiden lasten kanssa.

Ettei tämä olisi tarpeeksi, ilmestyi nappulan päiväkodin naulakkoon eräänä päivänä lappu toisen päiväkotilapsen vanhemmalta, jossa kyseltiin, että lötyisikö meiltä kiinnostusta suomenkieliseen kotikielenopetukseen (tai miksiköhän sitä nimitetään?). Hänen ystävänsä yrittää koota useampia suomenkielisiä lapsia yhteen, jotta he saisivat käyttöönsä suomenkielisen pedagogin. Opetus on siis sellaista päiväkotimeininkiä suomeksi vedettynä. Sillon tällöin. Aivan mahtavaa. Toki me haluamme mukaan sellaiseen. Ja mikä sen helpompaa kuin lähteä mukaan jonkun muun aloitteeseen!

Kyllä noista lapsista vielä ihan suomenkielisiä tulee!

Oma maa mansikka... Paitsi kyllä Ruotsissa parhaita mansikoita ovat ruotsalaiset.

Kymppi - ei verta, mutta hikeä, no ei kyyneleitäkään

2011-05-25T20:37:00.002+02:00

Eilen minulla oli kympin juoksu. Oli HIRVEÄÄ. Noudatin suunnitelmaa 15 min juoksua, 5 min kävelyä, 15 min juoksua, 5 min kävelyä ja sitten juoksujalkaa maaliin. Suunnitelma piti, mutta huomasi, etten todellakaan ole vielä missään kympin kunnossa.

Vastoin odotuksia minulla ei ollut mitäään vaikeuksia vaihtaa juoksua kävelyksi ensimmäisen vartin jälkeen. Kaduin siinä vaiheessa koko juoksulle lähtöä ja mietin, että kuinkahan monta keskeyttää kympin. Ei varmaan kukaan. No en sitten minäkään.

Kyllä ne kilometrit alkukankeuden jälkeen sujuivat melkoisen hyvin ja päätavoitteenihan oli haastaa itseni "mukavuushökkäilystä" vähän kunnollisempaan treenailuun.

Yhdeksän kilometrin kohdalla ajattelin kiristää tahtia, mutta sitten kohdalle tuli pari ylämäkeä ja minä siinä sitten heti ihan piipussa. Ja taas otti päähän koko juoksu. Ärsytti oikein todella. Tyhmät mäet, tyhmät muut juoksijat, tyhmää sitä ja tätä. No maaliin kuitenkin päästiin ja sain mitalin muistoksi... Ja t-paidan. Jee...

Heti juoksun jälkeen tuntui siltä, että taisi olla vähän liian kova paukku tälläiselle tänä vuonna synnyttäneelle ja vasta treenailua aloittelevalle, mutta nyt tuntuu jo ihan hyvältä. Tänään kävin myös vaunujumpassa verryttelemässä, joten eiköhän tämä tästä. Ilmoittauduin myös uudelle kympille, joka on vajaan kuukauden kuluttua. Sinne siis aikaa ja juoksukokemusta parantamaan!

Chicken run

Kauhukylpy

2011-05-23T19:43:00.000+02:00

Iltakylpy. Ennen niin leppoisa ja mukava tapa valmistautua yöpuulle nappulan kanssa. Nyt infernaalista huutoa.

En tiedä mitä on tapahtunut. Muutos tapahtui aivan yllättäen. nykyään hän huutaa hikisenä ja naama punaisena, että kylpy on "vaarallinen". Mutta pakko häntä on välillä kylvettää. Olen hypännyt hänen seuraksi ammeeseen, tämä rauhoitti 20 sekunniksi. Sitten hän näki vedessä lilluvia sukkanukkanuppuja (siis niitä joita voi jäädä varpaiden väliin) ja kiljunta käynnistyi taas. Ihan kamalaa. Että kylpeminen voi olla niin kamalaa. Pitäisiköhän testata taas vauva-ammetta? Tänään nimittäin katselimme nappulan kanssa kun vauvanassikka kylpi tyytyväisenä vauva-ammeessaan. Jotain superkivaa kylpyyn on keksittävä. Niin kivaa, että kauhu unohtuu.

Difficult Times

Suk(k)uloimassa

2011-05-22T19:17:00.003+02:00

Pakattiin nassikan kanssa auto aamupäivällä lastenvaunuilla ja eväillä. Köröttelimme noin sata kilometriä koiria katsomaan. Pieneen koiranäyttelyyn siis. Aurinko lämmitti ilmaa sen, minkä tuuli yritti sitä viilentää. Ja löytyihän paikalta tätinikin. Jos joku tuttu tai sukulainen uskaltautuu eteläiseen Ruotsiin, niin minä kyllä ilmestyn paikalle. Sen verran harmittavat ne kerrat kun joku kaveri on ollut Köpiksessä käymässä ja jotenkin ihmeellisesti emme ole muka saaneet sovittua treffejä. Niin ei saa käydä enää.

Tästä syystä olin perjantaina käymässä Köpiksen kentällä. Moikkaamassa kaveriani, joka palaili työmatkalta. Hyvin ehdimme kahvit ja kakut vetäistä, ennen kuin hän lähti koneelle.

Juuri NYT pitäisi olla minun "viimeistelylenkki" tiistain kympin juoksua varten. Mutta kun sataa. Ja ukkostaa. Tämän lämpöisen päivän päätteeksi. Niinpä lusmuan kotona ja päätän selvitä kympin ilman viimeistelyä.

Kalas!

2011-05-21T20:47:00.002+02:00

Tänään oli nappula kaverin synttäreillä. Ekat lastenjuhlat. Lahjan ANTAMINEN oli vaikeaa. Kaikki muu sujui hienosti. Kakku ja herkut maistuivat ja meno oli hurjaa!

Juostako vai eikö juosta - kas siinä pulma

2011-05-20T21:21:00.000+02:00

Minä aloitin juoksutreenit tänään. Ensi tiistaita varten. Hah! Silloin pitäisi kymppi vetäistä parin tuhannen muun juoksijan kanssa. Olen minä lenkillä vähän ennenkin käynyt ja vaunujumppailemassa kerran, pari viikossa. Muttei tässä todellakaan voi puhua mistään suunnitelmallisesta treenailusta.

Tunnelmat ovat vaihtelevat. Ilmoittauduin kympille kun totesin, että olen todella surkea haastamaan itseäni juostessa. Lönkyttelen sellaista rauhallisen leppoisaa vauhtia ja suuntaan kotiin kun puisto on juostu ympäri. Että tulisi nyt edes se kymppi vetäistyä.

Toisaalta epäilyttää revitellä vielä kovasti tätä raskaudesta ja synnytyksestä palautuvaa kroppaa. Vaunujumpan vetäjä on kätilö ja vaikka hänen vetämänsä jumppa on melko rankka, hän toppuuttelee muun muassa pitkien juoksulenkkien kanssa ja ohjeistaa, että ensimmäinen vuosi synnytyksen jälkeen pitäisi ottaa rauhallisesti.

Niinpä olen tehnyt kompromissin. Kymppi mennään, mutta osittain kävellen. 15 minuuttia juoksua, 5 min kävelyä, 15 min juoksua, 5 kävelyä ja sitten voi juosta maaliin, olettaen, että hyvältä tuntuu. Vaikeaa tulee olemaan lopettaa juokseminen vartin jälkeen, mutta se on vain päätettävä tehdä niin. Katsotaan montako kertaa mieleni muuttuu tiistaihin mennessä.

Running in surf

Kiljua

2011-05-19T20:27:00.000+02:00

Sitä kurkusta kumpuavaa, ei sinne uppoavaa. Meillä on kaksi kiljukaulaa kotona.

Case Nassikka
Perheen nuorimmainen on varsin tyytyväistä sorttia. Syö hyvin, nukkuu hyvin, hymyilee ja jokeltelee paljon. Ja sitten. Välillä. Kiljuu kuin syötävä. Ihan naama punaisena, raivoissaan, hikisenä. Syytä näihin raivareihin en ole osannut paikantaa. Nälkä ei pitäisi kalvaa, väsymys ehkä hiukan. Vaipassa ei lastia. Mutta kailotus on hysteeristä. Jopa niin, että tälläinen kokenut, öhöm, kahden lapsen äiti stressaantuu.
Tälläinen kiljumiskohtaus laukesi kaupassa viikonloppuna ja eräs pariskunta otti asiakseen kertoilla minulle: "Auta lastasi!" (todella närkästyneenä) ja "oletko ihan idiootti?". Minä siinä sitten itku kurkussa laukkaan kassoille, että saan muulle perheelle ruokaa. Noh, nämä raivokiljut loppuvat sillä perinteisellä - imetyksellä. Mutta perskule sitä pariskuntaa!

Case Nappula
Lapsi"katraan" vanhimmainen kiljuu ilosta. Innostuksissaan. Niin, että tärykalvot poksahtelee. Perheen isäntä saa välillä nappulan yllytettyä sellaiseen hurmioon, että kailotus kuulunee pari kerrosta ylä- ja alakertaan. Leikkipuistossa voi myös olla huippukivaa ja tällöin raikuvat lähikorttelit. Ja päästyään kunnon kiljumisvauhtiin, menee volyyminlaskuun aikaa...

Meillä siis kiljutaan kiukusta ja ilosta. Ei hiljaista hetkeä, ei.

Spaghetti Head

Imetysuni

2011-05-18T21:04:00.002+02:00

Ihan taju kankaalla. Piti kirjoitella niitä näitä. Mutta sitten tuli nassikan nukkumaanmenoaika. Ja imettelin sitä yökylläiseksi. Niinpä potkaisivat ne hormonit, joita kuulemma imettäessä äitiin irtoaa. Sellaisia jotka rauhoittavat, rentouttavat ja unettavat.

The Offering, 1902

Samat hormonit edesauttavat äidin järjissäpysymistä yösyötöistä huolimatta. Aamulla sitä joutuu välillä oikein miettimään, montako kertaa menneenä yönä on syötelty. Minä myös nukahtelen yöllä syöttäessäni ja saatan herätä yhtä pihalla olevana kuin nyt, ihmetellen onko toista rintaa jo syöty ja mitenhän pitkään tässä on maattu.

Ja sitten tunnustus, jota ei kai pitäisi tänne kirjoittaa. Pitäisi vain olla hiljaa tyytyväinen. Mutta nassikka on nyt nukkunut yli viikon yöt läpeensä. Eli ei syö öisin. Ja minä nukun. Koko yön. Tai herään minä aamuyön tunteina hieman ja otan pyyhkeen mukaan lakanoiden väliin. Mutten minä valita.

Raskaana olevat naiset

2011-05-17T19:32:00.002+02:00

Raskaana olevat naiset. Niiden pitäisi kai sykähdyttää ja heille pitäisi hymyillä ja nyökkäillä tietävästi ja myötätuntoisesti. Muttamutta. Nyt kun ulkovaatteet ovat kuoriutuneet ihmisten päältä ja raskausmahat näkyvät niin selvästi kuin vain voivat niin minua hirvittää. Oikein jostain raskauskuulan paikkeilta kouraisee.

Pahin reaktio tulee, jos olen ollut jotain urheilemassa ja nautiskelen hikisestä olotilastani ja kropan revittelystä aiheutuneista väsähtäneistä lihaksista. Ja sitten vastaan tulee pallomaha muistuttaen omasta "ramparaskaudestani", jolloin hädintuskin selvisin työmatkoista, nekin ankarasti vaappuen. Auh. Parasta raskaudessa on se, että se on väliaikaista. Ja tietysti se lopputulos - vauveli. Täytyypä nyt mennä nuuhkaisemaan omaa vauvaa. Nuuuuuuh!

Julkisuomalainen

2011-05-15T14:01:00.002+02:00

Eilen en jaksanutkaan katsoa euroviisuja. Niin kauan se innostus kesti. Telkkarista tuli parempaakin ohjelmaa. Tai katsoin minä sen verran, että äänestin Suomea, se kun siinä alussa soitteli.

Tänään jatkan kansalaisvelvollisuuksieni täyttämistä ja esiinnyn vihamielisellä maaperällä Suomen lätkäkannattajana. Tai ainakin sini-valkoisessa paidassa. Ehkä sen sitten voi lätkäinnokkuudeksi tulkita. Vaikkei se oikeasti niin kauheasti kiinnosta. Mutta pitäähän sitä Suomen puolia pitää.

Pohdintoja kulhon ääressä

2011-05-13T19:41:00.002+02:00

Onko minusta tulossa ruotsalainen?!?! Kun Euroviisuja seuraan! Ja jos ihan totta puhutaan... niin tämänviikoiset esikarsinnat ei ole edes ensimmäinen kerta kun biisit kuulen. Tsekkasin ne myös Ruotsin esikatseluissa. Raati siinä asetteli Unkaria voittajaksi ja Suomea jaetulle kakkossijalle.

Ja jääkiekko sitten! Olen ollut paremmin ajantasalla Ruotsin edesottamuksista mm-kisoissa kuin Suomen. En ole mikään jääkiekkointoilija, mutta erään toisen perheenjäsenen toimesta on meillä katseltu Ruotsin pelejä. Hänen puolustuksekseen on sanottava, että hän yrittää myös kertoilla minulle Suomen pelien kulusta. Blaablaablaablaablaa. Hyvä yritys kuitenkin.

Nyt minulla on kuitenkin ollut pari päivää kansallisedentiteetin palautusta. Vaunujumpasta bongasin suomalaisen naisen, jolla on tyttönen, joka iältään osuu minun lapsukaisten välimaastoon. Erinomaista suomenkielistä leikkiseuraa! Vuoden, parin kuluttua. Kyllä, minulla on yhteystiedot. Ja he asuvat meistä about 200 metrin päässä! Jei!

Eilen leikkipuistosta bongasin toisen suomalaisperheen. Hekin asuvat Mälmössä. Mutta ikävästi perheen nuorimmaiset eivät puhu suomea. Ovat kolmannen polven ruotsalaisia nimittäin. Niinpä se puhelinnumero jäi vaatimatta.

Eilen illalla oli vielä "minun Suomi-kaupan" asiakasilta. Pääsin puhumaan vähän Suomea ja ostelemaan suomalaismekon. Kesästä on paras tulla lämmin.

Ja kohta alkaa kuulemma Suomen peli... Nyt alkoi kyllä väsyttää kovasti... Mutta kyllä minä suomalainen olen ja sellaisena pysyn. Ihan taatusti. Ja lapset kasvatan niin etteivät he luimistele suomalaisuuttaan täällä Ruotsissa, tai missään muuallakaan.

No eiköhän tanskalainen Paradis-jäätelö pidä hereillä ainakin ensimmäisen erän. Ferrefo Rocher, mansikkasorbet, valkosuklaa, hasselpähkinä, kahvi-karamelli-suklaa kulhossa ja hups, lakritsi on jo syöty.

Pusuposki

2011-05-11T19:12:00.002+02:00

Nassikan pieni pyöreä poski. Maailman paras poski painaa suukko. Se on niin pullea, että huulet pitää ensin upottaa poskeen ja sitten muiskauttaa. Ihana poski, joka ansaitsee kaikki monen monet suukot, jotka siihen suikautetaan. Mun pieni nassikka.

Mamma saa jumpata

2011-05-10T19:51:00.002+02:00

Viimeviikkoinen vaunujumppa kahden lapsen kanssa meni niin hienosti, että päätin kokeilla onneani toisenkin kerran. Olin varautunut siihen, ettei nappula millään voi jaksaa kököttää vaunussa yhtä hienosti kuin viikko sitten kun mami juoksentelee portaita ja mäkiä ylös alas. Mutta kyllä vain jaksoi. Vauvelin vuoksi vaunuja joutui välillä heiluttelemaan, mutta nappulalla ei ollut mitään sitä vastaan että sai katsella jumppailevia naisia puistomaisemia juoksuvauhdissa yli tunnin.

Iltapäiväksi leikkipuistoon. Huom! shortsit ja sukat - sandaalit pääsevät mukaan kokonaisuuteen kun sellaiset löydetään.

Voipunut

2011-05-09T19:55:00.000+02:00

Huh-hah-hei, mikä viikonloppu. Nyt on juhlittu koko vuoden edestä - siltä tuntuu ainakin nyt. Menoa ja meininkiä on ollut niin, että tälläistä mammalomalaista lähes hirvittää. Vieraita saapui Suomesta saakka, mistä olin tietysti superiloinen. Ja nyt on taas totuttelemista arkeen - miten nopeasti minä siitä vieraannunkaan kun ohjelmassa on jotain muuta kuin kodinhoitoa ja lapsia. Mutta en minä valita.

Ball at the Moulin de la Galette, 1876

Hyvää äitienpäivää!

2011-05-08T09:54:00.002+02:00

Mininappula-sarjakuva osoitteessa http://mininappula.blogspot.com/

Ja valkovuokot vain kuuluvat äitienpäivään.

Juhlaa

2011-05-06T21:35:00.003+02:00

Näin äitienpäivän kynnyksellä voin vain todeta, että minulla on super-äiti. Hän on täällä meidän apuna järjestelemässä viikonlopun juhlajärjestelyissä. Hän on leiponut, leiponut ja leiponut, eilen siivonnut. Okei, olen minäkin ollut menossa hieman mukana. Pääosa päivästäni taisi mennä siihen, että etsin kahviservettejä, siis sellaisia pienempikokoisia servettejä. Löysin niitä yhdeksännestä liikkeestä (laskin) ja kävin vieläpä ihan oikeanlaisissa kaupoissa, en kenkäkaupoissa!

Blue Table

Tuttiseuranta

2011-05-04T19:23:00.000+02:00

Jokunen päivä sittenhän minä panikoin kun nassikka oli löytänyt peukalon. Järjestin tuttisulkeisia, mutta mikään ei tuntunut tepsivän. Eikä uusia konsteja ole takataskussa.

Kun yllätän nassikan nirvanassa imemässä peukaloa yritän tarjota tuttia tilalle. Seurauksena se, että nassikka alkaa hymyilemään aurinkoisesti kun äiti tuli moikkaamaan. Ihanaa tietysti, mutta ei se tutti siellä nauravassa suussa pysy. Joskus harvoin pari kertaa tutti on ollut imuotteessa, mutta se on ollut vain esivalmistelua tutin mahtavaan ilmalentoon.

Luovutanko? Ostanko vielä erilaisia tutteja? Yritänkö aina vaan?

Baby with sunnglasses

Vaunujumppaa

2011-05-03T19:53:00.002+02:00

Jiiiiihaaah! Tänään vaunujumppa, huomenna vaunujumppa. Tänään rästikerta vieraassa ryhmässä nassikan kanssa, huomenna oman ryhmän jumppa nassikan ja nappulan kanssa. Energiaa menee (rasva palaa) ja energiaa tulee (mieli virkistyy).

Rasvan palamisesta muistui mieleeni, että kävin tilaamassa liudan pikkuleipiä viikonlopun juhliin. Onneksi haen ne vasta juhlapäivänä, muuten olisi pitäny tilata tuplamäärä, en nimittäin voisi olla napsimatta niitä itse. Nami vaan ja terve!

Jockey chasing down his horse

Go shopping

2011-05-02T19:20:00.002+02:00

Laiskottelen alkuviikon, että voin sählätä ja suhailla paniikissa ympäriinsä loppuviikon.

Viikonloppuna on meillä bileet kun juhlimme molempia lapsiamme. Suomesta saapuu perhettä - hyvissä ajoin järjestämään juhlia, joihin heidät on kutsuttu... Vähentävät sitä minun paniikkisäätämistä.

Eli tänään olen ottanut kovin rennosti. Nappula oli päiväkodissa, joten minä haahuilin ympäri kaupunkia nassikka vaunuissa. Jotenkin tuollainen keskellä päivää laahustelu johtaa aina kaupoissa piipahtamisiin, jotka taas johtavat erinomaisiin (?) hankintoihin. Noh, tänään kotiin asti pääsi vain erittäin hyödyllisiä lastenvaatteita.

Keep Calm - Go Shopping

Jo on säitä pidelly...

2011-05-01T21:22:00.000+02:00

Kesä näyttäisi olevan tällä erää loppu. Aamupäivällä jaksoi aurinko vielä paistaa, mutta lämpömittari ei noussut enää yli kahdenkymmenen asteen. Iltapäivällä auringon mentyä pilveen sukelsivat lämpöasteetkin kolmeentoista. Hrrr. Taitaa olla nyt kevään paikka. Ja taas saa totutella lämpimämpään pukeutumiseen...

Vappua ei ole tullut erityisemmin juhlistettua. Eilen illalla grillailtiin ja kilistettiin hieman kuplivaa ja minä mietin mihin olen tunkenut ylioppilaslakkini. Jossain täällä asunnossa se on... Ruotsissa poltetaan kokkoja vapun kunniaksi, mutta me emme moiseen häppeningiin päässeet kun lapsukaiset olivat jo unten mailla. Toivottavasti sinulla on ollut mukava vappu!

Kuvat päivän kävelylenkiltä.

Telkkari vs. kuplat

2011-04-29T19:48:00.002+02:00

Onnistuin viettämään melko tavallisen päivän Wiltsun&Katin häistä huolimatta. Läheltä kuitenkin liippasi, etten kotiäitimäisesti jämähtänyt telkkarin ääreen, avasin sen nimittäin aamupäivällä sopivasti häälähetyksen alkaessa. Puolustuksekseni voin sanoa, että missasin kaikki hääseremonian tärkeät vaiheet pyöriessäni kaupungilla ja leikkipuistossa.

Saippuakuplatreeni. Nyt kuplat eivät enää tunnu nappulasta vaarallisilta, toisin kuin pari viikkoa sitten.

Peukku

2011-04-28T11:55:00.002+02:00

Nappulalle ei maistunut tutti aikoinaan, joten käteväksi korvikkeeksi nousi peukalo. Peukalo, joka imetään edelleen kun pitäisi nukahtaa tai kun tarvitaan lohtua. Peukku menee automaattisesti suuhun kun hän saa käsiinsä uninunnut. Peukulla ja uninunnuilla on täydellinen symbioosi - ei toista ilman toista.

Lion cub and girl sleeping together

Nappula ei vielä (kuulemma) ole siinä iässä, että häntä pitäisi alkaa vierottamaan peukusta, eli nyt vain ollaan ja odotellaan jos tapa jäisi itsekseen pois (as if!). Täällä Ruotsissa tunnutaan muuten olevan rennompia peukunsyönnin suhteen - neuvolantäti ei ole pyöritellyt silmiään, eikä hammashoitajakaan ole hyppinyt seinille.

No miksipä moisesta kirjoittelen. Koska yllätin tänään pikkunassikkamuutamakuukauttan leikkimatolta peukku suussa. Iiiiiiiik! Äkkiä tuttia kehiin! Hänellekään ei ole tutti maistunut erityisemmin. Vähän kausittaisesti hän on sitä imeskellyt, pahimmillaan hän on saanut raivarit kun hänelle on yrittänyt tuttia antaa. Nyt hän on nukahtamaisillaan tuossa vieressä tutti suussa... Toivotaan parasta. Ah, nukahti ja tutti tippui suusta pois. Ihan jees.

Arki, hui!

2011-04-26T19:14:00.002+02:00

Olin ehtinyt parissa viikossa unohtaa kuinka työlästä on olla yksin kahden lapsen kanssa. Tuntuu, etten saanut päivän aikana mitään aikaiseksi ja että lapsetkin olivat lähes heitteillä. Nappula ja nassikka saivat ruokaa vähän milloin sattui, päiväunet olivat totutusta poikkeavaan aikaan, ulkona oltiin paljon, muttei kuitenkaan leikkipuistossa ja niin edespäin.

Päivän päätapahtuma oli pikkunassikan mammaryhmän tapaaminen kävelylenkin merkeissä. Minä olin koko lapsivahvuudellani mukana ja oli mielenkiintoista huomata kuinka vähän muita mammoja kiinnosti parivuotiaan nappulan läsnäolo, kaikki puhe pyöri vauveleiden ympärillä. Niinhän sen kai tuossa porukassa kuuluukin olla, minä vain olen niin tottunut siihen, että nappula saa ja vie suurimman huomion.

A Walk in the Park

Surkean kokin katkarapurisotto

2011-04-25T19:32:00.002+02:00

Minun viime aikoijen reseptikokeilut eivät ole tuottaneet kovin onnistuneita tuloksia. Suurin osa kokeiluista on jäänyt juuri siihen - kokeiluiksi.

Kuitenkin yksi risottoresepti on palaillut meidän arkiruokapöytään, vaikkein ole mielestäni onnistunut siinä oikein hyvin kertaakaan. Aina se tuntuu jäävän hieman liian kosteaksi. Mutta maku on ollut paikallaan, vaikka koostumuksessa olisikin toivomisen varaa.

Katkarapurisotto
3 rkl oliiviöljyä
2 valkosipulin kynttä
3 dl riisiä (its eolen käyttänyt täyjyväriisiä)
7 dl vettä (tai vähemmän, vettä on helppo lisätä... tämän kun itse oppisi)
1 kasvisliemikuutio
1,5 rkl sitruunamehua
½ tl sitruunapippuria
150 g creme fraichea
180 g katkarapuja
200 g herneitä

Päälle Parmesan-juustoa (tai vastaavaa) lastuina.

Lämmitä oljy kattilassa ja lisää joukkoon hienonnettu valkosipuli. Kaada riisi kattilaan ja sekoittele kunnes riisi on kuultavaa. Lisää joukkoon vesi ja kasvisliemikuutio. Anna kiehua hiljakseltaan noin 20 min. Riisin tulee olla pehmeää, mutta purutuntuman jäljellä. Mausta sitruunamehulla ja -pippurilla. Lisää joukkoon creme fraiche ja herneet. Kuumenna kiehuvaksi. Lisää lopuksi katkaravut ja kuumenna nopeasti, etteivät ne sitkisty. Lisää annosten päälle juustolastuja. Voit vuolla lastuja esim. kuorimaveitsellä.

Hyvää Pääsiäistä!

2011-04-24T12:34:00.002+02:00

En tiedä koska virallisesti pitäisi toivotella hyvää pääsiäistä, mutten ainakaan myönnä olevani vielä myöhässä!

Olen nyt missannut neljänä vuotena äitini ihaaanan pääsiäislounaan, jota vanhempani ja siskoni perheineen parhaillaan nauttivat. Ajattelin kohta laittaa viestiä jos he ehtisivät Skypen ääreen koko porukan voimin hehkuttamaan, kuinka hyvää ruoka onkaan! Samalla toivon salaa häiritseväni heitä kesken maukkaimman ruokalajin. Muahahaaa! Tai sitten joudun odottamaan siihen asti kun ruuat on syöty...

Kyllä. Aika ajoin sitä toivoisi olevansa lähempänä juuriaan. Etenkin juhlat, joiden ympärille ehti rakentamaan Suomessa jonkinmoisia perinteitä saavat haikailemaan kotomaahan. Ja ensi viikolla on jo vappu. Vappupiknik on sellainen, jota lähimaillekaan ei pääse missään muualla kuin Suomessa. Joka vuosi vannon, että ensi vuonna olen kyllä paikalla. Kunnes vuosi taas vierähtää.

Tiesitkö, että nykyään suositellaan...

2011-04-23T19:14:00.003+02:00

...että lapsi matkaa vaunuissa kasvot äitiin päin?

Näin kysäisi vanhempi herra tänään kävelyllä ollessamme. "Kyllä vain, mutta näissä tuplavaunuissa moinen järjestely ei käy päinsä. Toisissa vaunuissamme lapsi kyllä istuu kasvot työntäjään päin, mutta ne ovat nyt kovin vähällä käytöllä kun yleensä mukana kulkee kaksi pikkulasta", kuului asiallinen vastaukseni. Viimeisen sanan kohdalla olin jo noin kymmenen metriä miehestä ohi. Heiheiiiiii!

Pahemmin kommentoinnista ärsyyntymättä nautimme kesäisestä huhtikuun päivästä. Minun on vaikea uskoa, että täällä todella on näin lämmintä (reilut parikymmentä astetta), joten lähden ulos täysin ylipukeutuneena. En hienona siis, vaan siihen malliin, että päällimmäinen vaatekerros kuoritaan heti ulko-ovella, toinen vartin kuluttua ja jos on vielä jotain ylimääräistä päällä niin ne lähtevät puolen tunnin ulkoilun jälkeen (kun ei sitä kylmää tuulen puuskaa tulekaan mistään).

Zoo

2011-04-22T20:41:00.002+02:00

Saimme aamulla siivoillessamme huippuidean. Lähdemme Köpikseen eläintarhaan. Ja niinhän me lähdimme. Jokunen muukin ihminen oli saanut saman idean ja emme mahtuneet Köpiksen asemalla pariin bussiin lastenvaunuinemme. Ja eläintarhan portilla saimme jonottaa mukavan tovin. Mutta ei se menoa haitannut.

Nappulan kanssa on mukava katsella eläimiä kun hänkin niistä nyt jo jotain ymmärtää. Suurimmat sätkykiljahdukset sai aikaan karhu ja jääkarhu, jotka olivat pirteinä aitauksissaan. Norsu on nappulalle kotioloissa ihan ykköselukka (siis kirjoissa ja leluissa), mutta livenä se ei herättänyt mitään reaktiota.

Se on pingviini. Moi.

Minä olin kirahvin kohdalla erityisen iloinen, sillä sen kohdalla nappula huudahti KIRAHVI!, eikä giraff. Niin monet muut eläimet tulevat ensisijaisesti ruotsinkielellä. Kyllä hän sujuvasti ymmärtää kun kyselen linnuista ja sammakoista, mutta kyllä se aktiivisin kieli on hänelle ruotsi.

Vuoden eka piknik

2011-04-21T19:47:00.002+02:00

Tänään oli niin kesäinen keli, että oli aivan pakko aloittaa piknik-kausi. Kaikki meni upeasti siihen asti kun parkkeerasimme lastenvaunun piknik-paikalle ja pikkunassikka heräsi päiväuniltaan. YÄÄÄÄÄÄÄÄYÄÄÄÄ! Ilmeisen huonotuulinen nassikka sai aamupäivällä ensimmäiset rokotukset ja loppupäivä ei ole ollut kovin ruusuinen. Piknik jäi melkoisen lyhyeksi kun edes nassikan syöttäminen tai kanniskelu kantoliinassa ei auttanut huutoon. Sen sijaan jatkoimme ulkonaoloa kävelyn merkeissä, ja kyllähän nassikkakin nukahti uudelleen tunnin kärryttelyn jälkeen - ja heräsi sillä sekunnilla kun tulimme kotiovesta sisään.

Teneriffa

2011-04-20T20:08:00.001+02:00

Hipsheijaa! Olemme palanneet kotiin charter-lomaltamme. Teneriffalta.

Loma oli yli odotusten seuraavilta osin:
Meidän "yhden huoneen huoneisto" oli oikeastaan kaksio.
Paikan päällä oli lämpimämpää kuin olin odottanut.
Ranta oli lähempänä hotellia kuin olin ymmärtänyt.
Ruoka. Tarkemmin sanoen kalaruuat. NAMI!
Hotellin liikuntatarjonta (uintimahdollisuuksia lukuunottamatta). Kävin stepissä ja body pumpissa ja molemmat olivat oikein kelvollisia.
Oma aktiivisuus liikunnan suhteen. Kävin tuntien lisäksi lenkillä ja vesijumpassa useampaan otteeseen. Nyt huomaa, ettei kroppa oikein tahdo pysyä mukana moisessa liikunnanlisäyksessä.
Lapsiystävällinen hotelli ottaa huomioon lapset. Ihan oikeasti. Lapsille oli parikin pientä uima-allasta, joista junnuimmille tarkoitettu oli varjossa. Allasalueella oli "hiekkalaatikko" liukumäkineen, lasten leikkitila oli kuin päiväkoti varustelutasoltaan ja huoneessa tai muuallakaan ei ollut mitään välittömiä surmanloukkuja.

Loma alitti odotukset seuraavilta osin:
Allasalue oli liian pieni. Eli uima-allas ja auringonottoalue. Hotellia on varmaan laajennettu ajan kuluessa ja puulialue ei oikein enää pysty palvelemaan sitä massaa joka hotellissa asustaa.
1½ sadepäivää. :o)
Vaunut ja yksi laukku hajosivat lentomatkalla lomalle. Ei mitenkään harvinaista, mutta harmitti silti. Etenkin kun vaunut hajosivat siten, että niitä ei pystynyt käyttämään kahdelle lapselle samalla kertaa. Ja niitä ei tietysti saanut paikan päällä korjattua. No onneksi mukana oli kaksi aikuista, joten pärjäsimme ihan hyvin kaksilla rattailla. Lainarattaat saimme hotellilta - kannatti siis valita lapsiystävällinen hotelli.
Lasten ruoka. Joka paikassa lasten menu on tasoa: spagetti bolognese, pizza margareta, kanaa ja ranskalaisia, lihapullia ja ranskalaisia. Niinpä nappulalle tilattiin useinmiten tyhjä lautanen ja hän sai osuutensa meidän annoksista.

Odotuksia vastasi:
Lentomatka. Rankkaa kun kahdella istuinpaikalla istuu neljä ihmistä. Menomatkalla meillä oli kyllä vieressä tyhjä paikka, helpotti menoa kummasti. Mininassikka huusi muutamaan otteeseen kuin syötävä(ei kuitenkaan niissä "korviin sattuu" -kohdissa), en ollut ihan odottanut moista. Nappula oli sitä vastoin yllättävän kärsivällinen.
Charter-meininki. Niin. Hotellin asiakaspalveluhenkilökunnan pääkieli oli ruotsi. Ruokalistat sai lähes kaikkialla myös suomeksi. Allasalue alkoi tökkimään päivänä kolme houkuttelevista lasten ajanviettopaikoista huolimatta. Mutta onhan se helppoa kun lentokentällä on oppaat vastassa ja ei tarvitse itse ihmetellä mistä juna/bussi/mikälie kulkee.

Outoa oli:
Suomalaiset. Tai siis se, että matkustan ulkomaille ja siellä kuulen/näen/puhun paljon enemmän suomea kuin kotioloissa. Tai siis puhunhan minä lapsille suomea koko ajan. Mutta siis anyway.

Nyt voin taas valittaa politiikasta jos haluan

2011-04-08T19:26:00.002+02:00

Päivän mantra: BILARNA, BILARNA, BUSS, BILAR, BILAR, BILAR, BUSS...

No juu. Tänään minulla oli äänestyspäivä. Suomen kunnipääkonsulaatissa (piti tarkistaa sana papereista, jotten virheellisesti nimittäisi huonetta esimerkiksi kunniakonsulaatiksi) äänestettiin tyylikkäästi ruotsiksi. Perkule. Olin jo eilen menossa äänestämään, mutta onneksi tarkistin kunniapääkonsulaatin äänestysajat, sillä ne olivat vain tänään ja huomenna. Olen siis kuitenkin saanut sanottua painavan sanani Suomen politiikasta ja valtakunnan tilasta, joista alan olemaan melkoisen ulkona - jos ikinä ajantasalla olinkaan.

Jackie and John 1960

Vaihtelu virkistää

2011-04-07T21:37:00.003+02:00

Whistlejacket

Liikkuessani ulkona lasten kanssa kuuluu vaunun etuistuimelta yleensä BIIIL, BIILL, BIL, BI-IL ja satunnaisesti VOUVOUVOUVOU. Tuntuu että nappulan pitää jokaisen auton nähdessään sanoa bil ja jokaista koiraa täytyy haukkua kuin hauva ikään.

No tänään tuli vastaan kaksi poliisiheppaa. Niinpä iltapäivän mantra oli ih-hah-haa, ih-hah-haa (hepo hirnahtaa-aa -melodialla). Odotamme huomista mielenkiinnolla.

Tehdään yhdessä ja itse

2011-04-05T20:34:00.001+02:00

Niinhän sitä perheessä toimitaan. Niin meilläkin siis.

Leikkaan nappulan hiukset itse. Aloitin eilen ja lopetan toivottavasti viikon vaihtuessa. Otsahiukset ovat nyt lyhyemmät, tuskin siistimmät. Lyhyet otsahiukset vaativat sen, että muutkin hiukset saksitaan... Katsotaan mikä päivä marssin kampaajalle varaamaan aikaa. Ehkä jo huomenna?

Vanhemmat lapset auttavat kotiaskareissa. No tänään oli vuorossa vauvanassikan kylpy. Ja ajattelin, että nappula voisi olla siinä mukana ja jotenkin apuna. Kun minä riisuin nassikkaa ehti nappula jollain ilveellä hulauttaa vauvapaljun vedet kylppärin lattialle. Sai siinä itsekin pikakylvyn. Minä sitten huljuttelin pyyhkeiden avulla muutamaa litraa vettä sille puolelle kylppäriä, jossa lattia viettää viemäriin...

Bathing Babies

Puolivälin kriisi

2011-04-04T20:11:00.003+02:00

Still Life With Sweets And Strawberries, 1903

Nyt olen ollut viikon karkkilakossa. Ilman ongelmia. Tosin minun karkkilakot sallivat leivonnaiset, jäätelön, pullat ja keksit - siis oikeastaan kaiken mitä ei myydä karkkihyllyllä.

Tästä lepsusta suhtautumisesta huolimatta on minulla nyt hirveä karkkihimo! Eikä asiaa helpota yhtään se, että meillä on kotona melkoinen määrä namia.

En aio kuitenkaan repsahtaa, viikko pitäisi enää jaksaa.

Minun on pakko pitää karkkilakkoja, sillä välillä napsin herkkuja nälkääni kun pitäisi syödä jotain ruoantapaista. Niinpä muistutan itseäni lakkojen aikana siitä mitä muuta pikkusyötävää onkaan olemassa.

A Still Life With A Bottle Of Wine, Rhubarb

Pamauksia

2011-04-03T20:01:00.003+02:00

PAM! Sanoi lastenvaunun etupyörä kun oltiin palattu kävelyltä kotiin. Niin, "tuli kai täytettyä renkaat liian täyteen" totesimme miehen kanssa. Kävelyllä olimme täyttäneet renkaat "ilmanottopisteellä", joita täällä on pyöräilijöille ja muille sitä tarvitseville.

PAM! Sanoi lastenvaunun toinen takapyörä kolme minuuttia etupyörän jälkeen. Hitaalla aivotoiminnalla varustettuna ryntäsimme pelastamaan viimeistä pyörää ja päästämään siitä ilmoja pihalle.

Eli se on nyt niin, että minulla ei ole hajuakaan miten pääsen liikenteeseen kahden lapsen kanssa. Esimerkiksi viemään vaunua johonkin sellaiseen paikkaan, jossa vahingot saadaan korjattua. Kyseessä oli siis meidän sisarusvaunu, jolla molemmat lapset saan kerralla kulkemaan. Ja etteivät asiat olisi turhan helppoja, oli pamausten voima sellainen, että pelkät kumit eivät ole rikki vaan myös renkaiden vanneosat ovat vahingoittuneet. Jippijai...

Älkää hankkiko vaunuja, joiden renkaita täytyy täyttää ilmalla. Tai jos hankitte, niin noudattakaa niitä bar-suosituksia.

Kuvat päivän kävelyltä.

Tunnustus

2011-04-02T20:07:00.003+02:00

Kaaaauan, kaaaauan sitten sain tunnustuksen ihanaa "mahablogia" pyörittävältä Sascialta. Suurkiitos!

"The Gorgeous Blogger -palkinto on suunnattu kaikille upeille bloggaajille. Jokainen vastaa viiteen blogiinsa liittyvään kysymykseen ja jakaa tämän palkinnon viidelle, jotka sen ansaitsevat."

Saan nyt aikaiseksi vastata kysymyksiin, mutta täytyy sanoa, että minä seuraan todella laiskasti muita blogeja. Ja niitä joita silmäilen, ovat jo tämän tunnustuksen saaneet.

Milloin aloitit blogisi?

Tammikuussa 2010. Kaikki postauksen löytyvät vielä tästä nykyisestä blogista.

Mistä kirjoitat blogissasi, mitä kaikkea se käsittelee?

Uh, blogi käsittelee lähes kaikkea elämässäni. Alussa yritin kai jonkinlaista tyyliblogia (hah!), mutta nopeasti tämä muokkautui minunnäköiseksi "lifestyle"blogiksi.

Mikä seikka tekee blogistasi erityisen verrattuna muihin?

Voi ei kai mikään! Erityisen kotikutoinen?

Mikä sai sinut aloittamaan blogin kirjoittamisen?

Noku tääl Ruotsissa Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa on mukana aina joku bloggaaja. Niin minä ajattelin, että pääsisin mukaan tänä talvena. Ei tullut kutsua ohjelmaan. Piru.

No ei. Halusin kirjoittaa Suomeksi. Huomasin, että suomenkieleeni alkoi luikerrella jotain kummallisuuksia, joten ehkä kirjoittamalla pystyn taistelemaan niitä vastaan? Ja onhan tämä jonkinmoinen päiväkirja.

Mitä haluaisit muuttaa blogissasi?

Kaikenlaista. Ulkoasua. Enemmän kuvia. Semmosta. Ehkä joku päivä. En ota paineita.

Fredagsblommor

2011-04-01T19:39:00.002+02:00

Perjantaikukkaset. Ne ovat olleet enemmän tai vähemmän vakiintunut tapa parin vuoden ajan. Työviikon päätteeksi oli mukava napata kukkaset kaupasta mukaan kotimatkalla. Ja vaikken töissä tällä hetkellä käykään, on perjantai aina hyvä syy ostaa kukkia kotiin.

Mieheni on innostunut tekemään smoothie'ta. Nami. Jogurttia ja hedelmiä, ei ollenkaan välipala tai jälkiruoka pahemmasta päästä. Ennen nappula pelkäsi blenderin ääntä, mutta nyt kun se käynnistyy keittiössä juoksee hän paikalle kiljuen "miimish!".

Kävin tänään ostamassa tarpeita kastekutsukortteja varten. Kortteja ostaessani muistui mieleeni, että minun täytyy testata lähipaikkamme Macaronit. Ihan kastekahvien tarjoiluja ajatellen. Nami jälleen.

Hyvää viikonloppua!

Vauvahieronta mahavaivoihin

2011-03-31T20:15:00.003+02:00

Vaavinassikka lähenee kolmea kuukautta, mutta masuvaivojen itkeminen yltyy. Vieläkään ei voida puhua koliikista, eikä nassikka joka päivä itke, mutta kyllä tässä on muutamaan otteeseen itketty aamu, iltapäivä ja ilta. Reppana.

Olen aloittanut koliikkihieronnan, sen pitäisi kahdesti päivässä tehtynä auttaa parissa viikossa. Ohje on paikallisten kätilöiden pyörittämän yrityksen vauvahieronnan kurssimateriaalista.

Eli ensin kuusi kertaa ensimmäisen kuvan "vesiratas", sitten vauvan polvet yhteen ja koukussaolevia polvia vauvan masua kohti kevyesti painaen. Asento pidetään kuusi sekuntia jonka jälkeen jalkoja ravistetaan kevyesti.

Sitten kuusi kertaa toisen kuvan "aurinko&kuu", jonka jälkeen taas polvet kohti mahaa kuudeksi sekunniksi ja lopuksi kevyt jalkojen ravistelu.

Hieronta tehdään kolmeen kertaan kahdesti päivässä - aamu- ja iltapäivällä. Voi viedä 10-12 päivää ennen kuin hieronta tuottaa tulosta.

Tai sitten voi tehdä niinkin kuin minä tässä päivänä eräänä ja istuttaa vauvan babysitterissä telkkarin eteen... välillä kävin keinuttamassa sitteriä, ohjelmana oli joku lastenohjelma ilman ääntä. Hiljeni pian ja nukahti kohta. Joo tiedän, ei-ei-ei-ei-ei.

Malmön pikku-Suomi

2011-03-30T20:59:00.002+02:00

Ensimmäinen iltavapaa sitten nassikan syntymän. Jihaa! Olen minä pariin kertaan ollut pikaisesti hoitamassa asioita ilman lapsia, mutta tänään oli ensimmäinen sellainen minulla-on-nyt-omaa-menoa-pidä-sinä-mies-lapsista-huolta parituntinen.

Mieheni tuli kotiin puolisen vuotta sitten Muumi-tyynyliinan kanssa ja kertoi hankkineensa sen kaupasta, joka oli pullollaan Muumi-tavaraa ja jota piti suomalaisnainen. Pitihän minun tietysti käydä kauppa katsastamassa. Nappula oli tuolloin mukanani ja meni aivan sekaisin Muumi-paljoudesta. Tuohon aikaan Muumit olivat vielä "maaaaama" ja sitä hän kiljui silmät pyöreinä koko kaupassa oloaikamme.

Sittemmin olemme pyörähtäneet kaupassa silloin tällöin ja hyvällä onnella Suomea puhumassa.

Palttina Konceptbutikissa myydään pääosin suomalaismerkkejä, kuten Nansoa, Marimekkoa, IVANAHelsinkiä ja uusimpana Minna Parikkaa. Tänään oli siis asiakasilta, Parikan tuotteiden liikkeeseensaapumisen kunniaksi. Minä paikalla tietysti ikiomissa Dubi-Duissani. Minna Parikkaa ei tullut nyt ostettua, mutta muutamat muut suomalaismerkit tarttuivat mukaan. Ylläoleva kuva IVANAHelsingin PIKKUSET-hupparin kuosista. Ja mikä siinä on, että kun itse tekee rannekoruja niin sitten pitää ostaa vielä muiden tekemiä moisia?!

Eiku

2011-03-29T19:43:00.002+02:00

Mielialan vaihtelut kuuluvat kai vielä tähän raskauden jälkeiseenkin elämään, mutta mites mielipiteiden vaihtelut? Tänään ilmoitin miehelleni, että olisin valmis jättämään tarjouksen siitä kalliimmasta asunnosta. No hän ei ollut siihen valmis. Enkä minä alkanut vänkäämään.

Asiahan on niin, että asunto on aivan HUIPPUPAIKALLA. Ja siinä halvemmassa asunnossa hissi oli sillä tavalla hassusti, että siinä joutui kulkemaan portaita anyway puoli kerrosta ulos tai asuntoon halutessaan. Siis se kalliimpi on todellakin hintansa väärti.

No joo. Pitäisi kai keskustella taas pankin kanssa, edellisistä keskusteluista kun on vierähtänyt hieman aikaa. Lainalupaus ei taida siis olla enää voimassa. Ja sitten tarttis varmaan tehrä jotain tämän nykyisen asunnon myymiseksi. En tuhlaa enää aikaani asuntokyttäämiseen ennen kuin olemme oikeasta valmiita iskemään tarjouksen pöytään. Perskules.

Home To Roost

Asuntokärpänen

2011-03-28T12:35:00.002+02:00

Taas sitä mennään. Eilinen aamupäivä kului netissä myynnissä olevia asuntoja selaten ja iltapäivällä ehdimme kahteen näyttöön. Asunnot olivat melkoisen samankaltaisia, mutta hintaeroa oli miljoona - siis noin 100 000 euroa.
Molemmat ylimmässä kerroksessa, ok-kunnossa (toinen tarvisitsisi jossain vaiheessa keittiö- ja toinen kylppärirempan), molemmissa erittäin kiva sisäpiha, tarvittava määrä huoneita, molemmat katumölyltä suojassa, muuttovalmiita, lähes samankokoisia...
Näitä kahta asuntoa erottaa noin 20 minuutin kävelymatka. Ja tämä 20 minuuttia on sitten sen miljoonan. Totta puhuen viimeinen 5-minuuttinen halvempaan kämppään taitaa olla arvoltaan puoli miljoonaa.
Jos olisimme viime aikoina katselleet asuntoja ahkerammin tuntuisivat nämä kaksi asuntoa ehkä helmiltä, mutta nyt ne eivät herätä mitään suurempia tuntemuksia... Vaikka molemmat ovat juuri sitä mitä me olemme etsimässä? No eipä tarvitse arvottaa kuinka monen minuutin kävelymatka on miljoonan arvoinen.
Ei kai asunnonhankinnan olekaan tarkoitus olla helppoa.

World Map 1689

Lauantai paremmasta päästä

2011-03-26T22:31:00.002+01:00

Lämpöasteet ovat pudonneet viiden kieppeille, mutta onneksi aurinko paistoi tänään.

Meillä oli aamupäivällä leikkipuistotreffit nappulan mammaryhmän kanssa. Vaihdoimme tärkeitä uutisia: yksi on raskaana, toinen haikailee Brasiliaan muuttoa, kolmas onkin aiemmista suunnitelmista poiketen jäämässä Malmöön ja me olemme lähdössä kanarialle. Minä olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta nappula istui vaativan näköisenä rattaissaan viimeisen vartin, joten lähdin vastentahtoisesti työntelemään häntä kotio kesken hyvien lörpöttelyjen.

Hymy hämärässä. Oli meillä hauskaa siis illemmallakin.

Röh

2011-03-25T19:33:00.003+01:00

Menovinkkejä maitotölkin kyljestä. Tähän on tultu. Viikko sitten bongasin maitotölkin sivusta, että meidän lähellä järjestetään maalaismessut. Tarjolla tuotteita suoraan tiloilta ja eläimiä näytillä. Sinne siis.

Minua houkuttelivat eniten nuo tilojen tuotteet kun lauantaiset maalaismarkkinat pyörivät vain syksyisin täällä kaupungin keskustassa. Niinpä bongasin messuilta tutun leipämyyjän ja maukkaan leivän lisäksi muilta myyjiltä tarttui mukaan hilloa ja mehuja. No ja munkkeja piti paikan päällä jo maistaa.

Eläimet olivat bongauskohteena etenkin nappulaa silmällä pitäen. Hän on iässä, jossa bääbäät, muumuut, ih-hah-haat ja vastaavat ovat kovaa kamaa. Niinpä hän katseli silmät pyöreänä maatilan eläimiä, ensimmäistä kertaa livenä.

Naurua

2011-03-24T22:22:00.003+01:00

Hupsista. Onpas taas aika vierähtänyt. Mitä on tapahtunut: käyty lääkärissä huutamassa nappulan kanssa, varattu matka (no sinne), kaivettu aurinkolasit laatikosta ja käyty pikaisilla ulkoiluilla, unohdettu, että tänään tulee vieraita ja leivottu hätämuffineja onnistuneesti.

Nassikka on jäänyt blogissani aivan liian vähälle huomiolle - varmaan siksi, että on pysynyt terveenä meidän muiden sairastaessa. Nassikka on jo iiiiiso. Kiloja on tullut 2,5 sitten syntymän. Reilut kaksi kuukautta on plakkarissa ja hurmuri on samoissa lukemissa kuin edeltäjänsä (nappula siis) vaikka aloitti melkein puoli kiloa alempaa. Nassikka on oppinut vastaamaan hymyyn hymyllä. Pakostakin sitä alkaa sössöttämään ja lepertelemään sellaisen näyn edessä. Iiiiiihanaaaa!

Aaro Hellaakosken runo sopii erinomaisesti tähän hetkeen.

Naurua

Niin hassunkurisen touhun nään:
suu tuoss' on sepposenseljällään,
suu pieni ja hampaaton.
Se naurua on.

Suu pieni, sua mikä naurattaa?
Mikä ilo noin sirriin silmät saa?
Näin kyselen turhaan lapseltain.
Se nauraa vain.

Se on lämmintä maitoa pullollaan,
sill' on äidin suukkonen otsallaan.
Se on kurkkua myöten kylläinen
peto pikkuinen.

Sinä paljon vaadit. Ja paljon saat.
Sinä siunaat kättemme toukomaat.
Nyt vasta ne tähkän kantaa:
sinä annat meidän antaa.

Hymykuva julkaistaan kun sellainen saadaan napattua.

Juntti: minä vai ne muut

2011-03-21T13:48:00.003+01:00

Nyt riittävät sairaskertomukset, vaikka niissä olisi vielä mistä ammentaa. Viimeisimmät vapaahetket ovat kuluneet koneen ääressä matkaa katsellen. Ideana olisi matkata jo noin kuukauden kuluttua eteläääään. Tiettekö sinne missä aurinko paistaa ja lihapullia tilataan suomeksi epsanjaa puhuvalta tarjoilijalta.

AAAAAAAARGH!

Niin. Siis. Tarkoitus olisi saada vähän lämpöä luihin ja ottaa rennosti. Ja kaikki sanovat, että se on sitten kanariansaaret. Jos ei thaimaahan jaksa matkata. Ja viikoksi ei jaksa. Egyptissä oltiin vuosi sitten, joten ei sinnekään.

Näin ollen minulla on ongelma. En ole ikinä ollut kanarialla ja ne edustavat minulle kaiken junttiuden ydintä. Matkataan "ulkomaille", missä ei ole mitään autenttista, missä voi puhua suomea ravintolassa, hei, missä ei edes tarvitse poistua hotellista kun voi köllöttää altaalla ja ahmia ruokaa buffassa. TIEDÄN, ettei tämä ole koko totuus ja saarilla on kuulemma hieno vihreä pohjoispuolikin, jossa tosin sateisempaa.

No ehkä jos lapset olisivat isompia.

Opiskeluaikana uhosimme parin kaverini kanssa moneen kertaan siiderilasin ääressä, kuinka matkaamme viikoksi kanarialle ja puhumme siellä vain suomea ja käyttäydymme moukkamaisesti. Ja selvin päin ei siellä olla sitten hetkeäkään. Vaikka emme huippuideaa ikinä toteuttaneetkaan, on tämä kuva minulla kanarianmatkoista.

Noku ei oo ees venettä.

Ja kuitenkin tuo köllöttely ja mitään-tekemättömyys houkuttelisivat nyt kovasti. Ja jos kahden pienen lapsen kanssa haluaa ottaa rennosti niin minulle olisi parasta jos lähettyvillä ei olisi mitään katsomisen arvoista. Ei raunioita, ei museoita, ei mitään autenttista. Niin ettei minulla olisi mitään syytä säntäillä sinne tänne itseäni sivistämässä. Ihan loikoillen vaan. Ja säntäilyä korkeintaan nappulan perässä. Snobbailu sikseen.

Ihan sairasta

2011-03-18T19:31:00.002+01:00

Minä ehdin juuri ja juuri julistaa itseni terveeksi eilen kun nappulalle pamahti yskän päälle infernaalinen kuume. KÄSITTÄMÄTÖNTÄ. Ettei tässä huushollissa tervettä päivää nää. Tilanne nyt: aikuiset terveenä, nassikkavauveli kait terveenä, nappula paranemaan päin. Nyt ei enää mitään uusia ylläreitä tänne, kiitos!

Tällä viikolla sairastelulle on meillä uhrattu: kolme työpäivää, yksi päiväkotipäivä, vaunujumppa ja mammaryhmän tapaaminen, jonka minä organisoin. Siinä kai se. Lisäksi paljon ulkoilua ja siivoilua on jäänyt ohjelmasta pois. Sen sijaan on tullut pidettyä nettiä auki ja seurattua Libyaa ja Japania. Tavoilleni uskollisena ahdistun uutisista, joten uniin tulevat kaikenmaailman katastrofit, viime yönä meikäläisellä muodossa "jossain Afrikassa sisällissodan keskellä omien lasten kanssa". Riemukasta.

Adam and Eve, the Last Couple, 1979

Heikottaa

2011-03-14T19:33:00.004+01:00

Hiphei. Et sit kun on niinku parantunu jotenkin jostain taudista niin sitten pukkaa uutta päälle tai vanhaa uudelleen. Ja sitten nappula on se joka on virkein kotona eli nukkua ei saa. Sitten sitä hoippuu tuolla ulkona lastenrattaisiin nojaten niin ettei taju lähtis. Mut nyt taas parempi kun aamulla. Kyl tää täst.

The Sleeping Flower Girl 1892

Kevät tuo tullessaan liikkujan

2011-03-12T19:59:00.003+01:00

Kyllä tätä nyt on kevääksi kutsuttava. Ulkona oli tänään kahdeksan astetta. Mukavaltahan se tuntui, vaikka palvipalttoo päällä vielä mentiin.

Aamupäivällä koko perhe sai olla seuraamassa kun minä hankin juoksukenkiä. Sain seistä peilin päällä ja juosta juoksumatolla kun suuremmassakin tieteellisessä kokeessa. Uusien kenkien pitäisi olla kuin luodut minulle. Nyt minulla alkaa olemaan juoksuarsenaali koossa - ainoa vain, että ehdin jo rikkomaan (siis itsekseenhän se pöydällä rikki meni) pulssimittarin laturin. On mittari siis vähän mustana, pitää saada sille virtaa ennen kuin voin taas se päällä ulkona viilettää. Mutta sujuuhan tuo viiletys ilmankin mittariakin.

Tällä viikolla ehti alkamaan vaunujumppakin. Se jäi minulta väliin kun olin sen verran kipeänä, mutta saan kerran hyvitetyksi seuraavan kurssin alkaessa. Niin, hyvää aloituskerran missaamisessa oli etenkin se, että minä olin menossa jumppailemaan kaksi päivää ennen kurssin alkua. Imetysaivo.

Joo, kyllä siellä muovin takana on vauva.

Helppoahan meillä

2011-03-11T19:17:00.003+01:00

Tänään oli neuvolan järjestämä ensimmäinen mammaryhmän tapaaminen. Nyt on vauvanassikallakin oma mammaryhmänsä. Ja millainen ryhmä onkaan! Kahdet kaksoset, neljät yksöset. Siitä riittää leikkiseuraa vanhemmallekin iälle. Toivottavasti.

Three Sets of Twins

Kaksosten meininki näytti aika hurjalta. Toinen äiti sarjaimetti koko ajan ja toisella kaksosparilla oli koliikki. Ehkä parasta tälläisten ryhmien antia on juurikin se, että pääsee oivaltamaan kuinka helpolla sitä itse loppujen lopuksi pääsee. Vaikka pientä masua nipistääkin.

A Baby show line-up

Edustamassa

2011-03-10T19:32:00.002+01:00

Kävin tänään työpaikallani vauvelin kanssa. Nassikan ensimmäinen ulkomaanmatka suuntautui siis Tanskaan. Ehdimme olla työpaikallani noin puoli tuntia kun nappulan päiväkodista soitettiin, että lounas lensi nappulan mahasta takaisin lounaspöytään. Eikun vauhdilla takaisin autoon ja auto tuulessa keikkuen kohti Ruotsia.

Ehdin juuri ja juuri napata mukaan vauvanassikalle hankitun lahjan ja siinä hän nyt poseeraa alla. Nuttu ja myssy on hankittu nettikaupasta, jota entinen kollegani pyörittää.

Siivousbileet

2011-03-08T19:31:00.002+01:00

Yeah! Siivoilin tänään puoli päivää. Sain keittiön jonkinmoiseen kuntoon. Mahtavaa. Siivoilun tahdittajaksi kaivoin vanhoja CD-levyjäni esiin ja levysoittimeen lensi Nylon Beat.

Hurjaa miten musiikki toimii aikakoneena. Minä lensin hetkessä opiskeluaikaiseen asuntooni suuhun kihahti siiderin maku. Oli pakko soittaa ystävälleni, joka siihen aikaan asui lähelläni ja oli usein luonani siideriä hörppimässä. Hän ei vastannut puhelimeen, joten en voinut fiilistellä hänen kanssaan. Pirulainen. Kiireinen työtätekevä nainen.

Oli muuten jo silloin työtätekevä nainen, joten kun hänen piti häipyä kotiin tutimaan jaksaakseen seuraavan päivän töissä, soitin minä vielä takuuvarmoille bile-aveceilleni ja ei kun radalle. Oi niitä aikoja. Mutta onneksi ne olivat silloin, eivätkä nyt.

Club

Hyvin menee

2011-03-07T11:50:00.003+01:00

Fenix-lintu on noussut tuhkasta. Tai minä olen parantumassa flunssasta. Oli sellaiset kuumeet vielä eilen, ettei vastaavia lukemia ole nähty sitten Intian reissun vuonna 2007. Nih. Mutta nyt siis menossa parempaan päin.

Nyt vain pitäisi osata ottaa vielä rauhallisesti... Asunto ja lapset olivat viikonlopun miehen vastuulla ja nyt nyt täällä kotona pitäisi riehua hieman imurin ja pölyrätin kanssa, mutta ehkä maltan odottaa huomiseen. Tänään tyydyn vain pyykkäämään hikisiä/vauvanpukluisia lakanoita ja hoitamaan lapsukaisia.

An apple - red

Roska lopussa

2011-03-04T19:31:00.001+01:00

Minun ykkösviihdettä imetystuokioiden aikana on ollut katsella netistä kaikenmaailman "miljönääriäitejä". Eli olen katsonut seuraavat sarjat: svenska hollywoodfruar, danska hollywoodfruar, norska hollywoodfruar ja svenska new york fruar. Ja nyt ne kaikki on katsottu. KAIKKI. Miten se on mahdollista!? Ja vauva ei ole vielä kahtakaan kuukautta!

Noh, olisi minulla mielessä yksi sarja, jonka voisin katsoa, mutta se on maksullisena netissä. Eikä minulla anna luonto periksi maksaa tuollaisista ohjelmista. Ainakaan vielä. Pitää nyt katsoa miten pahoiksi minun vieroitusoireeni yltyvät. Tai sitten pitää turvautua tuttuun kanavasurffailuun.

Felicity Wishes XV

Sairas pysyy kotona, terve käy lääkärissä

2011-03-03T19:11:00.002+01:00

Hyvää maaliskuuta! Ei ole vielä kevät puhjennut odotetusti, mutta kyllä se tässä ihan kohta... Vaikka jo viikonloppuna?

The Wild Cherry Blossom Fairy

Nappula on nuha-kuumeessa, toivon mukaan jää talvikauden viimeiseksi. Hyvänä puolena on todettava, että flunssa on ensimmäinen tämän vuoden puolella. Syksyhän oli meillä yhtä flunssaa, joten ehkä hänelle on kehkeytymässä jonkinlaista vastustuskykyä päiväkotipöpöjä kohtaan.

Vauveli käväisi neuvolassa lääkärintarkastuksessa ja epäilyni siitä, että hän söisi vähän huonosti osoittautuivat täysin vääriksi... Että kyllä se voi nukkua kuusi tuntea putkeen yöllä syömättä. Sen verran reippaaseen tahtiin painoa kertyy. Tosin nyt tuosta leikkimatolta kuuluu sellaisia ääniä, että taitaa olla ruoka-aika. Adios!

Morkkis

2011-02-28T19:22:00.001+01:00

Hupsista. Sanoi äiti kun nappula mätkähti karusellista maahan leikkipuistossa. Sitten kierahti äidin sydän ja nappulan suu vääntyi huutoon silmien purskauttaessa kyyneleet poskille. No ei siinä mitenkään käynyt. Siis pahemmin. Joten "hupsista" oli vielä jotenkin paikallaan.

Mutta huono äiti -olo tapahtumasta kyllä seurasi. Jota seurasi se, että minä olen kertonut tapauksesta jokaiselle joka jaksaa (tai vaikuttaa jaksavansa) kuunnella. Sillä se huono omatunto ehkä laantuu. Sillä olisihan minun pitänyt olla pitämässä nappulasta kiinni. Kun vielä ajattelin, että ehkä vähän hurja vekotin. Korkeelta tippuu jos tippuu. Päänkin voi lyödä jalustimeen. Niin. Ei lyönyt sentään.

Children in playground, 1942

Omaa aikaa

2011-02-27T19:46:00.003+01:00

Keittiön siistimistä, kylppärin siivous, korujen valokuvausta, kirjan lukua ja päiväunet. Mitä kaikkea sitä ehtiikään kun mies on lasten kanssa ulkona puolitoista tuntia!

Kohta jyrähtää

2011-02-26T19:31:00.002+01:00

Joo, tota noin. Nyt ne julkisivuremppatelineet on molemmin puolin taloa. Ja rapuissa laput, että keskiviikkona jyrähtää: teipatpaa ikkunat ja sulkekaa venttiilit. Ja pikkulapsia ja lemmikkejä silmälläpitäen: alkuvaihe on TODELLA meluisa. Whata####?

Minä olen kokenut yhden julkisivurempan, eikä minulla siitä ole tuollaisia "kuulosuojaimet lapsille ja eläimille rauhoittavia" -kokemuksia niin kuin meillä nyt lapuissa varoitellaan. Huippua. Eikun ulos vaan. Koko päiväksi. *#&%$#

No tänään oli kyllä kiva ulkoilukeli. Pari astetta lisää ja voi todella sanoa, että kevättä on ilmassa. Aurinko paistoi ja linnut lauleskelivat. Mukavaa. Leikkipuistoelämä maistui vähän maukkaammalta kuin alkuviikosta, jolloin täälläkin saatiin hytistä pakkasissa.

Ten Spring Flowers

Luuloja

2011-02-25T20:01:00.002+01:00

Niin se mies vaan luulee, että minä nukun peitto korvilla aamuyöllä kun vaavi protestoi viereisessä sängyssä mahanpurujaan. Minä vain yritän nukkua. Peitto korvilla. Eikä se mitään jatkuvaa protestointia vaavin taholta ole. Sellaista pikkukiroamista vain puolen minuutin välein.

Ja vaavi se luulee kohta, että sen äiti on apina. Viihtyy nimittäin niin hyvin leikkimatolla apinaa tuijottaen. Mutta apina on ihan hyvä. Apinastahan me olemme kaikki tulleet.

Nappula luulee vielä, että kaupan irtokarkkiseinä on jotain hyvin epämielenkiintoista. Jotain, jossa vain äiti voi viettää puolet kaupassaoloajasta. Nami, karkki, makeiset. Mitään sellaista ei nappulalle vielä ole olemassakaan.

Les bonbons

Aivoituksia

2011-02-24T21:39:00.002+01:00

Päässä surisee. Kauheasti kaikkea mielessä, mitään en saa jäsennneltyä. Tykitän siis mitä mielessä on:
Kiva tehdä taas koruja, otan toivottavasti kuvia niistä lähipäivinä.
Päiväkodin mammaryhmän tapaamisessa olin tänään vain minä muksuineni plus perheenpuolikas, jonka luona olimme. Yksi joukko ei päässyt viidennen kerroksen kodistaan pois vaunuineen ja kaksine lapsineen kun hissi oli rikki. Hih.
Matkustimme bussilla ekan kerran tuplavaunun kanssa. Hyvin meni.
Vauva on superihana.
Nappula on niiiin kultainen.
Päivän kailotus on "min mamma".
Koskakohan pakkaset loppuvat?
Pitäisi ostaa ne talvisaappaat, löytyyköhän sellaisia vielä jostain.
Jaksaisikohan sitä huomenna vähän shoppailla nappulan ollessa päiväkodissa?
Huomenna en saa unohtaa uutta upeaa sykemittariani kotiin kävelylle lähtiessäni (se toimii!).
Jep.

Young tiger with mother

Pihalla

2011-02-22T19:30:00.002+01:00

Pihalla tapahtuu. Tänään pyörähti käyntiin julkisivuremppa. Ihan sikakivaa. Onneksi vain yhdellä puolella taloa, että saan sentään tuuletettua toiselta puolelta asuntoa. Erittäin mielenkiintoista asiassa on se, että meillä ei ollut hajuakaan, että moinen remppa on alkamassa. Olemme siis erittäin hyvin ajantasalla taloyhtiön asioista. Asunnonmyyjät valveutuneemmasta päästä.

Nyt muutamana päivänä olen huomannut että unet ovat jääneet hiukan liian vähiin. Pinna on pikkuisen kireällä ja mitään ei jaksa tehdä. Mies on ollut myös tavallista enemmän poissa, joten minulla on ollut hieman enemmän säpinää lasten kanssa. Iltaisin hyvänä suunnitelmana on mennä tosi ajoissa nukkumaan, niin myös tänään, mutta jotenkin ilta aina venähtää kun vauva haluaa syödä ja syödä. Katsotaan mitä huominen tuo tullessaan, entistä zombimman olotilan vai kenties piristysruiskeen.

Dream

Hitaalla

2011-02-21T19:53:00.001+01:00

Minä käyn todella hitaalla. Sain joululahjaksi toivomani sykemittarin ja pari päivää sitten kuorin sen paketista. Tänään minun piti sitä kuntolenkilläni testata, mutta muistinko koko asiaa ennen kuin pari tuntia lenkin jälkeen? En tietenkään. En ole ihan varma olenko saanut laitetta oikein toimimaan, joten testaus voisi olla ihan paikallaan. Etenkin jos laitteessa on jotain vikaa... ja se pitäisi palauttaa myyjälle... niin jos vaikka takuuajan puitteissa saisin vekottimen käyttöä kokeiltua.

Ohh...Alright...

Paketissaan odottaa myös toinen joululahjani, ulkoinen kovalevy, jolle minun pitäisi tallentaa back-upit valokuvistani. Ettei nappulan varhaislapsuun katoa taivaan tuuliin jos läppäri kärähtää. Ja ettei siinä tapauksessa myös kaikki ihanat matkamuistot olisi vain minun hataran muistini varassa. Kesään mennessä? Nyt kun täytyy mennä juomaan kamomillateetä ja tekemään kaulakorua.

Lämpöä luihin ja ytimiin

2011-02-20T19:20:00.002+01:00

Tänään oli mukavan aurinkoinen päivä. Mutta pirun kylmä. Odottelen kevättä kuumeisesti. En jaksa enää yhtään palelevia varpaitani (en löytänyt alennusmyynneistä mielesiä talvipopoja) ja nappulan riittämättömiä lapasia ja rukkasia. Kevät, tervetuloa, ihan niinkuin koska vain tässä.

Spring, Aix En Provence

Huoh, kevät Etelä-Ranskassa.

Rela

2011-02-19T20:10:00.003+01:00

Minusta on tullut aika hyvä. Tai ainakin vähän parempi. Käyttämään tuota miestä hyväkseni nimittäin. Lastenhoidossa. Aamupäivällä lähes toteavaan sävyyn kerroin lähteväni kuntolenkille vauva vaunuissa. Nappula jää kotiin ja lounas löytyy pakkasesta. Ei mitään omantunnontuskia. Eikä tietenkään mitään marinaa miehen taholta.

Ehkä minä olen kuitenkin niin kontrollifriikki että uskon olevani korvaamaton lasteni ja kodinhoidossa, ettei kellään muulla ole mitään mahdollisuuksia pärjätä jos minä en ole mukana kuvioissa. Naurettavaa. Kun otan itsekin vähän relammin niin elämä on vähän relampaa.

Sunday (Reading in Bed)

Tälläiseen relailuun on vielä vähän matkaa. Ehkä pari vuosikymmentä (kun lapset ovat lentäneet pesästä)?

Tämmöinen päivä taas

2011-02-18T19:32:00.003+01:00

Tänään oli kotona kova meno... nappulalla ainakin. Minä yritin pysyä vauhdissa mukana ja siivoilla vähän sivussa. Omaa aikaa järjestyi yllättäen keskelle päivää kun molemmat lapset nukkuivat yhtä aikaa KAKSI TUNTIA. Luksusta. Tämän luksusajan käytin imuroimiseen, teen juomiseen ja iltaruuan esivalmisteluun. Ja nukuinhan minäkin puoli tuntia. Päivän reippaudesta osaltani kertoo, että pääsimme ulos noin puoli neljä iltapäivällä. Ai, ja hampaiden aamupesu on vieläkin suorittamatta.

Vauvakuumeen tartuttamista

2011-02-17T19:27:00.002+01:00

Eilen oli niin sosiaalinen päivä, etten ehtinyt blogia päivittelemään. Ohjelmassa oli jopa kahdet playdate'it, joten meno oli koko päivän kova. Iltapäivällä tapasimme päiväkodin mammaryhmän ja illalla vielä "originaalin" mammaryhmän, eli ne joiden kanssa vietin viikoittaisen kahvitteluhetken nappulan vauva-aikana. Mukava päivä kaiken kaikkiaan. Uusi vauveli kiersi sylistä syliin originaalin mammaryhmän tapaamisessa, katsotaan, koska heidän perheisiin alkaa syntymään lisää lapsosia...

Tänään on ollut vähän rauhallisempaa ja ehdin aamupäivällä kuntokävelylleni vauvelin kanssa. Huomenna on luvassa taas vähän enemmän säpinää kun nappula on kotona päiväkodin sijaan. Toivottavasti ilma on hyvä niin voisimme viettää aikaa ulkosalla.

A Happy Family

Tehotyttö

2011-02-15T19:33:00.005+01:00

Tänään on ollut sarjassamme tehokas päivä. Miten sitä joskus on aamuyhteentoista mennessä saanut neljä kertaa enemmän aikaiseksi kuin parina muuna päivänä yhteensä? Ehkä syynä on poikkeuksellisen hyvin nukuttu yö? Tai tuntia tavallista aikaisemmin tullut herätys? Mene ja tiedä, nyt on hyvä fiilis. Jos tässä vielä ehtisi vähän rannekorua väsäämään. Saa nähdä mitä vauveli on asiasta mieltä.

Meillä treenaillaan tutin käyttöä. Nappula ei niistä ikinä innostunut ja nyt on peukalo kova sana. Mennäänkö tutin kanssa vain ojasta allikkoon?

Laumaeläin

2011-02-14T19:25:00.002+01:00

Hiphei! Hetki yksinoloa. Nappula nukkumassa, vauva nukkumassa (herää ihan mikä minuutti hyvänsä) ja mies vesijumpassa! Olen hieman kateellinen tuosta viimeisimmästä, ukko on ominut minun paikan vesijumpassa. Noh, kunhan saan taas mennä uimaan niin ehkä me vuorottelemme maanantai-illan jumppapaikasta.

Minua huvittaisi muutenkin kovasti jo urheilla. Katselin tässä vaunujumpan aikatauluja ja ensi kuun alussa alkaisi yksi ryhmä. Kkävin vaunujumpassa nappulan syntymän jälkeen ja se on mukava tapa aloitella liikuntaa raskauden ja synnytyksen jälkeen. Äidit siis tulevat vauvoineen ja vaunuineen jumppaamaan. Ryhmää vetää kätilö ja ohjelmaan kuuluu lihaskuntoa ja juoksentelua ympäri suurta puistoa. Sitä helposti ajattelee, että kyllähän sitä voi itsekseenkin kärryjen kanssa puistossa juosta ja punnertaa välillä, mutta eikä sitä vain tule tehtyä. Niin. Vaunujumppa on siis kuitenkin ihan kunnon liikuntaa ja en ole varma onko ensi kuun alku liian aikainen ajankohta minulle aloittaa moista. Asia on mietintämyssyssä.

Lisäksi katselin vauvahierontakurssia, mutta minulle sopivaa ajankohtaa ei ikävä kyllä ole näköpiirissä. Kaikki kurssit ovat iltapäivisin ja silloin minun pitää jo hakea nappula päiväkodista. Olisin halunnut hieroa vauvelia kun tuntuu, että reppana joutuu pärjäämään niin paljon omillaan kun nappula vie suuren osan huomiosta. Hieronnan kautta saisimme laatuaikaa vaavillenkin. No, kyllä sitä hierontaa voi toteuttaa ilman kurssiakin. Ja niin se vauveli nyt ilmoittelee itsestään, palaillaan!

Virkkaamani peitto on kovassa käytössä.

Mitä tekee hoitopöytä keskellä olohuonetta

2011-02-11T19:54:00.003+01:00

Tällä hetkellä minulla on kaksi aivan eri tapaa katsoa asuntoja. Mahdollista ostettavaa asuntoa katson yltiökriittisin silmin, sillä tiedän, että nyt se vaihe, jolloin voin valittaa kaikista pikkuvirheistä ja ei-niin-kivoista ratkaisuista. Asunnon ostettuamme ja sitä hetken katseltuamme totumme kyllä kaikenlaisiin repsottaviin ratkaisuihin. Mahdollinen remontti huolettaa hieman, sillä puuttuviin lattialistoihin ja muihin pikkupuutteisiin tottuu yllättävän nopeasti.

Sitten on meidän nykyinen asunto. Täällä olen aivan sokea kaikille sisustusomituisuuksille. Ja epämääräisille tavaroiden varastointitavoille. Esimerkkinä voisin mainita vauvelin hoitopöydän. Emme voi käyttää nappulan hoitopöytää, se kun oli mallia "aseta pinnasängyn päälle" ja se ei käy nyt päinsä kun nappula vielä nukkuu pinnasängyssään. Niin, hankimme siis sellaisen ruman, kalliin, kokoontaitettavan kangashoitopöydän Ikeasta, jota on helppo siirrellä paikasta toiseen. No nyt se on jämähtynyt keskelle meidän olohuonetta. Eikä yhtään häiritse silmää. Välillä sitä täytyy vähän siirtää jos se on telkkarin edessä.

Tervetuloa sisustuslehdet kuvaamaan.

Interior,The Croft House

Vieraanvaraisena

2011-02-10T20:11:00.002+01:00

Siskoni tyttäriensä kanssa uskaltautui visiitille luoksemme, vaikka hän oli hieman pelonsekaisin tunnelmin lukenut viimeviikkoisesta vanhempieni vierailusta. Joutuisivatko hekin siivous- ja kokkaushommiin? Ei sentään, ihan pientä kotiapua vain. Sillä kyllä kotihommat sujuvat paremmin kun minä voin keskittyä kotoisen pizzan tekoon siskon keinuttaessa vauvaa ja pikkuprinsessojen vaihtaessa nappulan vaippaa. Harmi vain että visiitti päättyy jo huomenna.

Small Girl In A Dress

Leikkiä vain

2011-02-09T20:10:00.001+01:00

Pientä paniikkia oli aamupäivällä ilmassa. Iltapäivällä oli tulossa kylään neljä aikuista ja kahdeksan lasta. Aamupäivällä piti ehtiä kauppaan, siivota, pyykätä ja leipoa. Ehdin kolme ensimmäistä. Ipana huusi vatsavaivojaan aamupäivän, hieman haasteellista oli kotona touhuaminen. Nyt odotamme kauhulla pamahtaako koliikki päälle.

Niin, hieman pelkotiloja aiheutti myös iltapäivävieraiden määrä ja ikäjakauma. Asunnossa olisi kymmenen alle kolmevuotiasta ja viisi aikuista, kyvykästä sellaista kuitenkin. Hieman helpotusta angstiin tuli kun yksi kolmikko perui tulonsa sairastumisen vuoksi. Mutta kyllä sitä pienemmälläkin kokoonpanolla saatiin ihan kunnon sutinat aikaan. Kyseinen kokoonpano on siis päiväkodin mammaryhmä. Eli mammalomalaiset plus heidän päiväkotimuksunsa ja vauvansa. Selvisin (koti myös) ehjin nahoin vierailusta ja onnistuin jopa taikomaan välipalan, joka maistui kaikille muksuille. Nämä ovat näitä äitiyslomalaisen onnistumisen hetkiä. Heh.

At Play

Eka kerta ikinä

2011-02-08T20:34:00.002+01:00

Syksyllä valitsimme asuntomeklarin, joka tulee saamaan kunnian myydä asuntomme. Kun hän kävi kämppää arvioimassa, hän sanoi, että todennäköisesti asuntomme on suurempi kuin mitä papereissa lukee ja suositteli tarkistusmittausta. Koska asunnonvaihtokuviomme etenee etananvauhtia, oli tarkistusmittauksen aika vasta tänään.

Mittaaja rupatteli, ettei kohdalle ole ikinä tullut asuntoa, joka olisi ollut pienempi kuin mitä papereissa lukee. Juu, eihän me sitä pelättykään, meidän kämppä kun on isompi kuin naapurista samankokoisena myyty. No olisi pitäny pelätä. Kerta se on nimittäin ensimmäinenkin. Meidän kämppä jäi neliön vajaaksi siitä mitä papereissa lukee. Jippii. Virallisia papereita ei tulla muuttamaan, eikä tietoa muutenkaan tule mihinkään, mutta onhan se mukava pulittaa muutama sata euroa tyhjästä.

Meklarin syytä kaikki. Niih.

Early Morning Harbour