Nyt on juhannus juhlittu. Vaikkakin kovin rauhallisesti. Päivää pidemmältä viikonlopultahan tuo tuntui.
Olen tehnyt tänä aikana havaintoja lapsistani. Minun pieni pötkylänassikkani ei tyydy enää vain pötköttelemään. Sillä on hirveä halu eteenpäin! Mahallaan maatessaan se sotkee jaloillaan minkä ehtii. Mutta vielä ei ryömiminen onnistu. Yritys on kyllä kova. JA. Peppuakin on nostettu maasta jokuseen kertaan. Pian, pian. Liian pian?
No nappula sitten. Pääsin juuri sanomasta ystävälleni, että nappula ei vielä erota suomea ja ruotsia toisistaan, vaan kaikki on hänelle yhtä kieltä. Kun sitten. Otin luettavaksi kirjan, jota nappula ja isukki olivat aiemmin vain ruotsiksi lukeneet. Siinä on vastakohtia kuvin: suuri-pieni, märkä-kuiva ja niin edespäin. Hän osaa ne melkoisen hyvin ruotsiksi, mutta nyt aloittaessamme kirjan hän alkoi sujuvasti suomeksi kertoa minulle SUURI, PIENI, KUUMA, KYLMÄ. Minä siinä haukoin henkeä, että tietääkö tämä minun pieni nuuhkunappula, että mamin kanssa puhutaan suomea? Taitaa tietää.
<3
VastaaPoistaNiin. :o)
VastaaPoista