Kiitos harvoille, mutta urheille lukijoilleni!
Jotten nyt ihan blogimaailmasta katoaisi, olen vaihtanut "lifestylen" koruihin. Tekemiini koruihin keskittyvä blogi löytyy osoitteesta: http://shinjum.blogspot.com/.
sunnuntai, 7. elokuuta 2011
Kiitos ja näkemiin!
Olen pärjännyt niin hyvin ilman bloggailua tämän blogitauon aikana, että olen päättänyt lopettaa tämän blogin.
Kiitos harvoille, mutta urheille lukijoilleni!
Jotten nyt ihan blogimaailmasta katoaisi, olen vaihtanut "lifestylen" koruihin. Tekemiini koruihin keskittyvä blogi löytyy osoitteesta: http://shinjum.blogspot.com/.
Kiitos harvoille, mutta urheille lukijoilleni!
Jotten nyt ihan blogimaailmasta katoaisi, olen vaihtanut "lifestylen" koruihin. Tekemiini koruihin keskittyvä blogi löytyy osoitteesta: http://shinjum.blogspot.com/.
sunnuntai, 3. heinäkuuta 2011
Pihalla
Minä olin kirjoittelemassa, että lomakausi on aluillaan ja bloggailu jää todennäköisesti vähemmälle. Mikäli näin käy, voin kertoa, että kotona ollessa raivaamme huushollia myyntikuntoon ja Suomessa - no sitä Suomen suvea: säiden mukaan, mutta ainakin mökkisaunaan ja järveen on päästävä.
Näin muuton häämöttäessä (ei se kyllä häämötä, mutta sallitakoon nyt tälläinen yltiöoptimistinen ilmaus) olen kiintymässä tähän meidän taloon. Tai taloyhtiöön. Tai ihmisiin. En minä tiedä. Mutta ihan pimeetä.
Meillä on sairaan pieni sisäpiha. Ei mikään korttelinsuuruinen, vaan todellakin pieni kulma rakennusten keskellä. Alkuillasta tuo pieni piha on ihan täynnnä lapsia. Miten meidän talossa voikin olla NIIN paljon lapsia?! Asumme ihan keskustassa, täältähän lapsiperheet yleensä muuttavat pois. Mutta ei meillä. Uudet asukkaat ovat lapsellisia ja ne joilla ei lapsia ole ennen ollut - no nyt on. Tai ainakin on tulossa. Lisäksi tuolla pienellä pihalla grillaillaan ja pidettiinpä siellä eilen (ukkosessa) jotain juhliakin (tyyliin simppelit hääjatkot). Voi miten ihanan eloisaa! Ja täältä pitäisi sitten pois.
Näin muuton häämöttäessä (ei se kyllä häämötä, mutta sallitakoon nyt tälläinen yltiöoptimistinen ilmaus) olen kiintymässä tähän meidän taloon. Tai taloyhtiöön. Tai ihmisiin. En minä tiedä. Mutta ihan pimeetä.
Meillä on sairaan pieni sisäpiha. Ei mikään korttelinsuuruinen, vaan todellakin pieni kulma rakennusten keskellä. Alkuillasta tuo pieni piha on ihan täynnnä lapsia. Miten meidän talossa voikin olla NIIN paljon lapsia?! Asumme ihan keskustassa, täältähän lapsiperheet yleensä muuttavat pois. Mutta ei meillä. Uudet asukkaat ovat lapsellisia ja ne joilla ei lapsia ole ennen ollut - no nyt on. Tai ainakin on tulossa. Lisäksi tuolla pienellä pihalla grillaillaan ja pidettiinpä siellä eilen (ukkosessa) jotain juhliakin (tyyliin simppelit hääjatkot). Voi miten ihanan eloisaa! Ja täältä pitäisi sitten pois.
perjantai, 1. heinäkuuta 2011
Me täytämme maan
Ihan veto veks. Onko se nyt sitä kun en ole urheillut sitten kympin juoksun. Joka oli siis kaksi viikkoa sitten. Huomenna ulkozumbaan. Jos ei sada. Se on lupaus.
Sain tuossa pari päivää sitten valokuvia vastasyntyneestä. Oli syntynyt samassa sairaalassa kuin minun lapsoseni. Jäi vauva vähälle huomiolle kun synnytyshuoneen sisustus hyppäsi silmille ja vei minut synnyttämään. Ihan hetkeksi kyllä vain.
Täällä Malmössä syntyy ihan hirveästi lapsia. Tällä viikolla oli sairaalassa kollega ja naapuri, juurikin punkeemassa lasta maailmaan. Ja sitten tietysti ne kaikki tuntemattomat. Perehtymättömät kommentoivat, että maahanmuuttajathan ne niitä lapsia tekevät ja maahanmuuttajia Malmössä on. Mutta kyllä ne on ihan ne perussvenssonit jotka synnytyssairaalan ovat kansoittaneet, ainakin minun ah, niin kattavalla kokemuksella arvioituna.
Ja se kärryralli kaupungilla sitten. Vaunuja aina ja kaikkialla. Tuplavaunuja paljon. Lapsia tietysti myös. Lapsellisena pidän siitä. Muuten en niitä kai huomaisikaan. Koskakohan Malmöstä tulee Ruotsin suurin kaupunki? Ja Skånen murteesta maan virallinen kieli? Vapise Tukholma!
Sain tuossa pari päivää sitten valokuvia vastasyntyneestä. Oli syntynyt samassa sairaalassa kuin minun lapsoseni. Jäi vauva vähälle huomiolle kun synnytyshuoneen sisustus hyppäsi silmille ja vei minut synnyttämään. Ihan hetkeksi kyllä vain.
Täällä Malmössä syntyy ihan hirveästi lapsia. Tällä viikolla oli sairaalassa kollega ja naapuri, juurikin punkeemassa lasta maailmaan. Ja sitten tietysti ne kaikki tuntemattomat. Perehtymättömät kommentoivat, että maahanmuuttajathan ne niitä lapsia tekevät ja maahanmuuttajia Malmössä on. Mutta kyllä ne on ihan ne perussvenssonit jotka synnytyssairaalan ovat kansoittaneet, ainakin minun ah, niin kattavalla kokemuksella arvioituna.
Ja se kärryralli kaupungilla sitten. Vaunuja aina ja kaikkialla. Tuplavaunuja paljon. Lapsia tietysti myös. Lapsellisena pidän siitä. Muuten en niitä kai huomaisikaan. Koskakohan Malmöstä tulee Ruotsin suurin kaupunki? Ja Skånen murteesta maan virallinen kieli? Vapise Tukholma!
torstai, 30. kesäkuuta 2011
On se helppoo
"Minä pidän torstaina vapaapäivän", sanoi mies pari päivää sitten. Voevoeee kun ei ukkoseni tiennyt, että toimistolla pääsisi niin paljon helmpommalla. Mutta nyt on kämpän raivaus asunnonmyyntiä varten saatu käyntiin.
Ja aamulla hänellä oli nappula kontollaan. Aamiainen, pesu, vaatteet ja päiväkotiin vienti. Ja sitten vielä kauppanakki. Ihanaa. Kohta hänellä alkaa loma - ja siinä samalla minullakin. Jihaa!
Nappulasta sen verran, että hän nukkui uudessa sängyssään koko yön, ei lähtenyt vaeltelemaan minnekään. Mutta kun mikro piippasi aamuvellin valmiiksi niin hän tepsutti nunnujensa kanssa keittiöön paikalleen. Iso nappula. Ihan kuulina.
Ja tänään meni uuteen sänkyyn ilman suurempia mukinoita ja jäi sinne ekalla kerralla.
Ja nassikka sitten! Vihdoin hänellä on raameihinsa soveltuva sänky. Siellä se uinui jo poikittain jalat pinnojen välissä.
Voi niitä.
Ja aamulla hänellä oli nappula kontollaan. Aamiainen, pesu, vaatteet ja päiväkotiin vienti. Ja sitten vielä kauppanakki. Ihanaa. Kohta hänellä alkaa loma - ja siinä samalla minullakin. Jihaa!
Nappulasta sen verran, että hän nukkui uudessa sängyssään koko yön, ei lähtenyt vaeltelemaan minnekään. Mutta kun mikro piippasi aamuvellin valmiiksi niin hän tepsutti nunnujensa kanssa keittiöön paikalleen. Iso nappula. Ihan kuulina.
Ja tänään meni uuteen sänkyyn ilman suurempia mukinoita ja jäi sinne ekalla kerralla.
Ja nassikka sitten! Vihdoin hänellä on raameihinsa soveltuva sänky. Siellä se uinui jo poikittain jalat pinnojen välissä.
Voi niitä.
keskiviikko, 29. kesäkuuta 2011
Vapaus ja vankila
Vapaus: nassikka sai vapautuksen tutista. Neuvolan täti sanoi, ettei tuttia enää kannata tunkea suuhun jos se ei maistu - ja sehän ei ikinä ole maistunut. Tuollaisilla pötkylöillä ei ole enää samaa imemisrefleksiä kuin vastasyntyneillä. Eli se siitä sitten. Peukku maistuu vaihtelevasti. Silloin kuin lohtua tarvitsisi niin ei lainkaan. Eli meillä huudellaan välillä mahtavasti.
Vankila: kun tuttisulkeisista päästiin niin alkoivat sänkysulkeiset. Nappula on nyt pistetty nukkumaan uuteen lastensänkyynsä. Pinnasänky on "rikki". Ekat päikkärit uudessa sängyssä menivät hyvin, katsotaan miten ensimmäinen yö menee. Viitisen kertaa huutava nappula talutettiin uuteen petiinsä, mutta sinne se lopulta sammui.
Vankila: kun tuttisulkeisista päästiin niin alkoivat sänkysulkeiset. Nappula on nyt pistetty nukkumaan uuteen lastensänkyynsä. Pinnasänky on "rikki". Ekat päikkärit uudessa sängyssä menivät hyvin, katsotaan miten ensimmäinen yö menee. Viitisen kertaa huutava nappula talutettiin uuteen petiinsä, mutta sinne se lopulta sammui.
tiistai, 28. kesäkuuta 2011
Merkkipäivä
Se on sellainen päivä tänään, ettei vastaavaa ole ollut vuosikausiin. Ehkä viiteen vuoteen. About.
Minä olin lastenvahtina. Ennen omia lapsiani tiesivät kaikki, etten ole mitään lapsi-ihmisiä. Niinpä kellekään ei pälkähtänyt päähän pyytää minua lastenvahdiksi. Poikkeuksena siskoni, jonka vanhinta lasta pari kertaa kaitsin.
Viime viikolla esitin itse itseäni ystäväni lastenvahdiksi. Ystäväni kun piti päästä työlounaalle ilman yksivuotiastaan. Ihan hyvin meidän keskipäivä sujui, eikä kellekään tainnut jäädä suurempia traumoja. Nappula oli päiväkodissa, joten minä ja vauvelinassikka yritimme viihdyttää tyttöstä.
Kokemattomana lastenhoitajana totesin, että vierasta (ei-omaa) lasta on vaikea lukea. En oikein osannut sanoa oliko hänen ininänsä pahastusta, vihastusta, pelotusta vai surutusta. Mutta kyllä me siis inisemättäkin olimme. Ja lastenlaulut ovat ihmeellisiä! Montakohan hämä-hämä-häkkiä jätin heidän kotiinsa verkkojaan kutomaan.
Minä olin lastenvahtina. Ennen omia lapsiani tiesivät kaikki, etten ole mitään lapsi-ihmisiä. Niinpä kellekään ei pälkähtänyt päähän pyytää minua lastenvahdiksi. Poikkeuksena siskoni, jonka vanhinta lasta pari kertaa kaitsin.
Viime viikolla esitin itse itseäni ystäväni lastenvahdiksi. Ystäväni kun piti päästä työlounaalle ilman yksivuotiastaan. Ihan hyvin meidän keskipäivä sujui, eikä kellekään tainnut jäädä suurempia traumoja. Nappula oli päiväkodissa, joten minä ja vauvelinassikka yritimme viihdyttää tyttöstä.
Kokemattomana lastenhoitajana totesin, että vierasta (ei-omaa) lasta on vaikea lukea. En oikein osannut sanoa oliko hänen ininänsä pahastusta, vihastusta, pelotusta vai surutusta. Mutta kyllä me siis inisemättäkin olimme. Ja lastenlaulut ovat ihmeellisiä! Montakohan hämä-hämä-häkkiä jätin heidän kotiinsa verkkojaan kutomaan.
sunnuntai, 26. kesäkuuta 2011
Varmaa on vain muutos
Nyt on juhannus juhlittu. Vaikkakin kovin rauhallisesti. Päivää pidemmältä viikonlopultahan tuo tuntui.
Olen tehnyt tänä aikana havaintoja lapsistani. Minun pieni pötkylänassikkani ei tyydy enää vain pötköttelemään. Sillä on hirveä halu eteenpäin! Mahallaan maatessaan se sotkee jaloillaan minkä ehtii. Mutta vielä ei ryömiminen onnistu. Yritys on kyllä kova. JA. Peppuakin on nostettu maasta jokuseen kertaan. Pian, pian. Liian pian?
No nappula sitten. Pääsin juuri sanomasta ystävälleni, että nappula ei vielä erota suomea ja ruotsia toisistaan, vaan kaikki on hänelle yhtä kieltä. Kun sitten. Otin luettavaksi kirjan, jota nappula ja isukki olivat aiemmin vain ruotsiksi lukeneet. Siinä on vastakohtia kuvin: suuri-pieni, märkä-kuiva ja niin edespäin. Hän osaa ne melkoisen hyvin ruotsiksi, mutta nyt aloittaessamme kirjan hän alkoi sujuvasti suomeksi kertoa minulle SUURI, PIENI, KUUMA, KYLMÄ. Minä siinä haukoin henkeä, että tietääkö tämä minun pieni nuuhkunappula, että mamin kanssa puhutaan suomea? Taitaa tietää.
Olen tehnyt tänä aikana havaintoja lapsistani. Minun pieni pötkylänassikkani ei tyydy enää vain pötköttelemään. Sillä on hirveä halu eteenpäin! Mahallaan maatessaan se sotkee jaloillaan minkä ehtii. Mutta vielä ei ryömiminen onnistu. Yritys on kyllä kova. JA. Peppuakin on nostettu maasta jokuseen kertaan. Pian, pian. Liian pian?
No nappula sitten. Pääsin juuri sanomasta ystävälleni, että nappula ei vielä erota suomea ja ruotsia toisistaan, vaan kaikki on hänelle yhtä kieltä. Kun sitten. Otin luettavaksi kirjan, jota nappula ja isukki olivat aiemmin vain ruotsiksi lukeneet. Siinä on vastakohtia kuvin: suuri-pieni, märkä-kuiva ja niin edespäin. Hän osaa ne melkoisen hyvin ruotsiksi, mutta nyt aloittaessamme kirjan hän alkoi sujuvasti suomeksi kertoa minulle SUURI, PIENI, KUUMA, KYLMÄ. Minä siinä haukoin henkeä, että tietääkö tämä minun pieni nuuhkunappula, että mamin kanssa puhutaan suomea? Taitaa tietää.
tiistai, 21. kesäkuuta 2011
Pinnasänky, mon amour
Edelliseen postaukseen viitaten: sänky on koottu ja pedattu. Nyt kun siihen saisi nappulan vielä nukkumaan. Koko aamupäivän nappula ihasteli ja koemakasi sänkyä, asetteli siihen uninunnujaan ja oli selvästi innoissaan. Mutta kun eteen tuli tositilanne - päiväunet - ei sänky enää kelvannut. Yritin erilaisia temppuja piiitkällä pinnalla ja pehmeällä äänellä, mutta väsyneen nappulan päätä ei saanut käännettyä. Kun hän oli lietsonut itsensä surkeaan itkuun kippasin hänet nunnuineen pinnasänkyyn. Avot! Hiljeni sekunneissa. Siellä se nyt uinuu pinnojen suojassa lakanattomalla patjalla.
On ollut suoranainen ihme, ettei hän ole kammennut itseään pinnasängystä lattialle kolahtaen. Kai hän viihtyy siellä niiiiin hyvin. Joskus on nappula hakenut sängyssään hyvinkin pitkään unta, mitenkään protestoimatta tai vanhempia huutelematta. Nyt meidän on kuitenkin PAKKO saada pinnasänky nassikalle, joka potkii unilootansa reunoja niin, ettei asuntomme pohjoissiipi saa nukuttua.
Odotellako niin kauan, että nappula itse valitsee ison pojan sänkynsä? Roudatako pinnasänky jonnekin piiloon (ei kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa kun nassikka tarvitsee sen NYT)? En jotenkin ajatellut, että sängynvaihdosta tulisi ongelma. Nappula on kuitenkin nukkunut reissuilla ihan tyytyväisenä erilaisissa sängyissä. Kai se on nyt kova paikka kun siinä omassa huoneen nurkassa on vieras sänky.
On ollut suoranainen ihme, ettei hän ole kammennut itseään pinnasängystä lattialle kolahtaen. Kai hän viihtyy siellä niiiiin hyvin. Joskus on nappula hakenut sängyssään hyvinkin pitkään unta, mitenkään protestoimatta tai vanhempia huutelematta. Nyt meidän on kuitenkin PAKKO saada pinnasänky nassikalle, joka potkii unilootansa reunoja niin, ettei asuntomme pohjoissiipi saa nukuttua.
Odotellako niin kauan, että nappula itse valitsee ison pojan sänkynsä? Roudatako pinnasänky jonnekin piiloon (ei kuitenkaan kovin pitkäksi aikaa kun nassikka tarvitsee sen NYT)? En jotenkin ajatellut, että sängynvaihdosta tulisi ongelma. Nappula on kuitenkin nukkunut reissuilla ihan tyytyväisenä erilaisissa sängyissä. Kai se on nyt kova paikka kun siinä omassa huoneen nurkassa on vieras sänky.
maanantai, 20. kesäkuuta 2011
Eiii, nyt se meni väärin
Meillä kootaan lastensänkyä. Ensimmäinen pääty on kasassa. Ja väärin meni. "Ahaa, kummallista" ja muuta muminaa kuuluu olohuoneesta lautojen keskeltä. Ja nyt sitä päätyä puretaan. Ei kirosanoja vielä.
Muuten, suomalaiset kirosanat ovat niin paljon parempia kuin ruotsalaiset. Jopa suomeaosaamaton miehenpuolikkaani käyttää niitä tiukan paikan tullen.
Katsotaan miten myöhään tänään menee. Lapsi nukkuu onneksi vielä vanhassa sängyssään. Joo, nyt tuolla tarvitaan ohjeenlukuapua, terve!
Muuten, suomalaiset kirosanat ovat niin paljon parempia kuin ruotsalaiset. Jopa suomeaosaamaton miehenpuolikkaani käyttää niitä tiukan paikan tullen.
Katsotaan miten myöhään tänään menee. Lapsi nukkuu onneksi vielä vanhassa sängyssään. Joo, nyt tuolla tarvitaan ohjeenlukuapua, terve!
sunnuntai, 19. kesäkuuta 2011
Voi kirppis!
Tänään oli se suuri päivä kun minun keksimäni pihakirppis näki päivänvalon. Sen ensimmäisen ja yhden kerran.
Niin. Myyjiä oli kolme. Kaksi minun lisäkseni. Ei siis suuri suksee siltä osin, mutta ei se mitään. Meillä kaikilla kolmella oli kivaa. Ensimmäinen tunti sujui sutjakkaan ja asiakkaita oli kivasti paikalla. Kauppa kävi myös, minun osalta tosin pitkälti sellaisten 5 - 20 kruunun tuotteiden osalta. Sitten tuli sadekuuro ja toinen - ja kolmas, joka jatkui tunnin. Asiakkaat kaikkosivat sateen myötä, joten päätimme pakata tavarat ja painua koteihimme. Tietysti tämän tehtyämme aurinko alkoi pilkahtelemaan. Siinä vaiheessa otti hiukkasen päähän etenkin kun pihalle pöllähti vielä ihmisiä kyselemään kirppistä.
Voitolle pääsin, koska kuluja ei ollut, jos omaa aikaa ei kuluksi lasketa, mutta kyllä olisin toivonut pääseväni tavaroista paremmin eroon.
Näiden kahden muun myyjän kanssa ehdimme jo punoa tulevia kirppisjuonia, joten ehkä jo parin kuukauden kuluttua yritämme uudelleen. Eli kyllä tästä ihan hyvä maku suuhun jäi.
Kirppiksestä en ehtinyt kuvia räpsimään, joten tässä kuva sunnuntaiaamuisesta vaippapainista. Nassikka on löytänyt nappulan hiukset, joten nappula ei voi enää huoletta rökittää nassikkaa.
Niin. Myyjiä oli kolme. Kaksi minun lisäkseni. Ei siis suuri suksee siltä osin, mutta ei se mitään. Meillä kaikilla kolmella oli kivaa. Ensimmäinen tunti sujui sutjakkaan ja asiakkaita oli kivasti paikalla. Kauppa kävi myös, minun osalta tosin pitkälti sellaisten 5 - 20 kruunun tuotteiden osalta. Sitten tuli sadekuuro ja toinen - ja kolmas, joka jatkui tunnin. Asiakkaat kaikkosivat sateen myötä, joten päätimme pakata tavarat ja painua koteihimme. Tietysti tämän tehtyämme aurinko alkoi pilkahtelemaan. Siinä vaiheessa otti hiukkasen päähän etenkin kun pihalle pöllähti vielä ihmisiä kyselemään kirppistä.
Voitolle pääsin, koska kuluja ei ollut, jos omaa aikaa ei kuluksi lasketa, mutta kyllä olisin toivonut pääseväni tavaroista paremmin eroon.
Näiden kahden muun myyjän kanssa ehdimme jo punoa tulevia kirppisjuonia, joten ehkä jo parin kuukauden kuluttua yritämme uudelleen. Eli kyllä tästä ihan hyvä maku suuhun jäi.
lauantai, 18. kesäkuuta 2011
Tunti kahdeksan minuuttia
Kympin juoksu sujui. Jotenkin. Olin etukäteen ajatellut juoksevani 10 min, käveleväni 1 min, tekeväni näin kolme kertaa ja sitten juoksevani maaliin. En ollut kuitenkaan PÄÄTTÄNYT tekeväni näin, joten suunnitelma ei pitänyt. Kävelin juottopisteiden kohdalla/jälkeen minuutin, pari, muuten juoksin matkan. Aika ei ollut mikään mahtava, mutta tuntemukset juoksun aikana olivat ihan hyvät, pystyin jopa kiristämään tahtia maaliviivan häämöttäessä. Huomionarvoista on myös se, että tällä kertaa muiden juoksijoiden selkiä tuli myös vastaan, eikä vain kadonnut horisonttiin. Ei tarvinnut lohduttautua kertaakaan ajatuksella "mutta nuo eivät olekaan synnyttäneet tänä vuonna!". Se olisi ollut se viimeinen oljenkorsi. Eli pinnalla pysyttiin.
perjantai, 17. kesäkuuta 2011
Mamma suhaa ja säätää
Siis aivan käsittämätöntä säpinää mammalomalaisen elämässä. Eihän tässä ehdi edes bloggailemaan joka päivä! Ja herätyskelloa pitää laittaa aamulla soimaan, että ehtii mukaan päivän rientoihin.
Eilen oli kalenterissa jopa kolmen tasatunnin kohdalla menoa (neuvola, asuntonäyttö, asuntonäyttö), myös illalle oli merkintä (ystävä Suomesta kylässä). Lisäksi ehdin eilen aamupäivällä liimailemaan kirppismainoksia ympäri kaupunkia. Se on kovaan työtä se, sillä Malmön kaupunki on erittäin tehokasa siivoamaan. Lappuset katoavat parhailta (näkyvimmiltä) paikoilta hetkessä, mutta minä käyn uskollisesti liimailemassa niitä uudelleen. Tarkoitukseni ON kerätä laput pois kun kirppis on sunnuntaina ohi. Muistan laputtelukävelyreittini, mutta en joka pömpeliä ja pylvästä, joihin olen merkkini jättänyt.
No, tänään sateenuhkaamana päivänä heräsin aamuvarhaisella pakkailemaan eläintarharetkeä varten. Nappulan päiväkoti teki reissun eläimiä katsomaan ja minä ja nassikka olimme mukana. Skånes Djurpark oli ihan mukana paikka. Karhut ja hirvet tekivät suurimman vaikutuksen nappulaan. Saimme vain pienen sadekuuron niskaamme - siitä selvisi seisoskelemalla puun alla pari minuuttia.
Viikonlopuksi on myös luvattu sateista säätä. Toivotaan, että minulla on samanlainen tuuri kelin kanssa kuin tänään. Huomenna minulla on nimittäin pelätty kympin juoksu ja sunnuntaina jo tässäkin mainostamani kirppis. Sateita ei siis kaivata! (Ai niin, pitäisi kerätä kirppis kamoja.)
Eilen oli kalenterissa jopa kolmen tasatunnin kohdalla menoa (neuvola, asuntonäyttö, asuntonäyttö), myös illalle oli merkintä (ystävä Suomesta kylässä). Lisäksi ehdin eilen aamupäivällä liimailemaan kirppismainoksia ympäri kaupunkia. Se on kovaan työtä se, sillä Malmön kaupunki on erittäin tehokasa siivoamaan. Lappuset katoavat parhailta (näkyvimmiltä) paikoilta hetkessä, mutta minä käyn uskollisesti liimailemassa niitä uudelleen. Tarkoitukseni ON kerätä laput pois kun kirppis on sunnuntaina ohi. Muistan laputtelukävelyreittini, mutta en joka pömpeliä ja pylvästä, joihin olen merkkini jättänyt.
No, tänään sateenuhkaamana päivänä heräsin aamuvarhaisella pakkailemaan eläintarharetkeä varten. Nappulan päiväkoti teki reissun eläimiä katsomaan ja minä ja nassikka olimme mukana. Skånes Djurpark oli ihan mukana paikka. Karhut ja hirvet tekivät suurimman vaikutuksen nappulaan. Saimme vain pienen sadekuuron niskaamme - siitä selvisi seisoskelemalla puun alla pari minuuttia.
Viikonlopuksi on myös luvattu sateista säätä. Toivotaan, että minulla on samanlainen tuuri kelin kanssa kuin tänään. Huomenna minulla on nimittäin pelätty kympin juoksu ja sunnuntaina jo tässäkin mainostamani kirppis. Sateita ei siis kaivata! (Ai niin, pitäisi kerätä kirppis kamoja.)
keskiviikko, 15. kesäkuuta 2011
Ka-pow!
Meillä maistettiin tänään perunasosetta. Ekan kerran. Ja maistettiin tosiaan, ei nielty. Muttei kyllä irvistetykään. Huomenna taas. On tämä jännittävää.
No nyt meillä on kyllä oikeasti säpinää kun asuntoa etsitään. Yksi asunto tänään, kaksi huomenna, yhdestä pitäisi sanoa juu tai nej.
Minä en tiedä mihin meidän tämänpäiväinen välittäjähuijari on meitä huomenna raahaamassa, mieheni jotenkin tarttui hänen maalailemaan syöttiin uusista ullakkohuoneistoista ja kuinka joku julkkis oli juuri ostanut yhden asunnoista. Hinnasta ei ollut mitään puhetta, joten todennäköisesti meidän budjetilla ei moisia julkkisasuntoja osteta.
No onneksi huomisen toinen kohde vaikuttaa melko lupaavalta. Niin vaikutti kyllä tämänpäiväinenkin asunto, mutta paikka oli suurensuuri pettymys. Pöh.
"Unohdin" käydä viimeistelylenkillä (hah-hah) lauantain kympin juoksua ajatellen. Niinpä keskityn mielikuvaharjoitteluun. Mä niin selätän sen kympin!
No nyt meillä on kyllä oikeasti säpinää kun asuntoa etsitään. Yksi asunto tänään, kaksi huomenna, yhdestä pitäisi sanoa juu tai nej.
Minä en tiedä mihin meidän tämänpäiväinen välittäjähuijari on meitä huomenna raahaamassa, mieheni jotenkin tarttui hänen maalailemaan syöttiin uusista ullakkohuoneistoista ja kuinka joku julkkis oli juuri ostanut yhden asunnoista. Hinnasta ei ollut mitään puhetta, joten todennäköisesti meidän budjetilla ei moisia julkkisasuntoja osteta.
No onneksi huomisen toinen kohde vaikuttaa melko lupaavalta. Niin vaikutti kyllä tämänpäiväinenkin asunto, mutta paikka oli suurensuuri pettymys. Pöh.
"Unohdin" käydä viimeistelylenkillä (hah-hah) lauantain kympin juoksua ajatellen. Niinpä keskityn mielikuvaharjoitteluun. Mä niin selätän sen kympin!
tiistai, 14. kesäkuuta 2011
"Tänään en ole tehnyt mitään"
Ajattelin kun pistin viimeistä lasta nukkumaan. Niinhän se on. En ole keräillyt kirppiskamoja, en ole imuroinut, käynyt kaupassa, pessyt ikkunoita, käynyt lenkillä... mitään.
Mutta kun tarkemmin ajattelin, niin kahden lapsen arkea pyörittäessä sitä tulee tehneeksi melkoisesti tälläisenäkin päivänä. Edellyttäen, etteivät lapset ole pyjamassa ja ilman ruokaa koko päivää. Sitten jos he pääsevät vielä ulos niin koossahan on jo ihan hyvä määrä touhuilua äidin osalta. Ja vieläpä kun aamulla sohvalla ollut kasa puhdasta pyykkiä ja tiskivuori keittiöstä ovat kadonneet samaisen päivän aikana... niin en todellakaan aio potea huonoa omaatuntoa päivän saldosta! Mansikoita peliin!
Ulkona vaatteet päällä. Mission completed.
Mutta kun tarkemmin ajattelin, niin kahden lapsen arkea pyörittäessä sitä tulee tehneeksi melkoisesti tälläisenäkin päivänä. Edellyttäen, etteivät lapset ole pyjamassa ja ilman ruokaa koko päivää. Sitten jos he pääsevät vielä ulos niin koossahan on jo ihan hyvä määrä touhuilua äidin osalta. Ja vieläpä kun aamulla sohvalla ollut kasa puhdasta pyykkiä ja tiskivuori keittiöstä ovat kadonneet samaisen päivän aikana... niin en todellakaan aio potea huonoa omaatuntoa päivän saldosta! Mansikoita peliin!
maanantai, 13. kesäkuuta 2011
Asuntoangsti
Taas se alkoi. Asuntoangsti. Kävimme kahdessa näytössä sunnuntaina.
(Samalla vältimme taloyhtiön talkoot - sen sijaan kävelimme talkooporukan ohi noin kymmenen kertaa hyväksyvästi nyökytellen, laittavathan he pihaa kuntoon sopivasti oman asuntomme myyntiä ajatellen - taidamme olla kaikkien suosikkinaapurit.)
Ensimmäinen asunto on jo unohdettu. Ei säväyttänyt, koskettanut, herättänyt mitääääään reaktiota meissä. Toinen asunto. Aaaaaaaa! Antakee asunto miulle! Tahtooooo!
MUTTA.
(Tuleeko jokaisen hyvän asunnon kohdalla aina mutta? Joku asiahan on aina ainakin vähän pielessä)
Asunto on erittäin vilkkaasti liikennöidyn tien varressa. Erittäin. Ja ikkunat ovat vuodelta 1928! What! Jotain niille on kuulemma tehty, mutten käsittänyt mitä. Liikenne kuului sisälle huminana, vaikka päivä oli siis sunnuntai, jolloin liikenne hiljaista. Ja kaikki makuuhuoneet tietysti tielle päin.
Hissi on, mutta niin pieni, etteivät lastenvaunut mahdu siihen sisään. Mutta kasvavathan nuo vauhdilla. Lapset siis. Talon pihalle rakennetaan pyöräsuojaa niin ehkä siihen tulee joku kulma vaunuille...?
No mitäs muuta. Aivan ihanasti kunnostettu vanha asunto. Mitään ei tarvitsisi alkaa remppailemaan. Parveke on. Huoneita riittävä määrä. Säväytti, kosketti, herätti paljon ajatuksia. Mitenköhän tässä käy. Yksi tarjous niillä oli jo sisällä, tosin alle pyyntihinnan.
(Samalla vältimme taloyhtiön talkoot - sen sijaan kävelimme talkooporukan ohi noin kymmenen kertaa hyväksyvästi nyökytellen, laittavathan he pihaa kuntoon sopivasti oman asuntomme myyntiä ajatellen - taidamme olla kaikkien suosikkinaapurit.)
Ensimmäinen asunto on jo unohdettu. Ei säväyttänyt, koskettanut, herättänyt mitääääään reaktiota meissä. Toinen asunto. Aaaaaaaa! Antakee asunto miulle! Tahtooooo!
MUTTA.
(Tuleeko jokaisen hyvän asunnon kohdalla aina mutta? Joku asiahan on aina ainakin vähän pielessä)
Asunto on erittäin vilkkaasti liikennöidyn tien varressa. Erittäin. Ja ikkunat ovat vuodelta 1928! What! Jotain niille on kuulemma tehty, mutten käsittänyt mitä. Liikenne kuului sisälle huminana, vaikka päivä oli siis sunnuntai, jolloin liikenne hiljaista. Ja kaikki makuuhuoneet tietysti tielle päin.
Hissi on, mutta niin pieni, etteivät lastenvaunut mahdu siihen sisään. Mutta kasvavathan nuo vauhdilla. Lapset siis. Talon pihalle rakennetaan pyöräsuojaa niin ehkä siihen tulee joku kulma vaunuille...?
No mitäs muuta. Aivan ihanasti kunnostettu vanha asunto. Mitään ei tarvitsisi alkaa remppailemaan. Parveke on. Huoneita riittävä määrä. Säväytti, kosketti, herätti paljon ajatuksia. Mitenköhän tässä käy. Yksi tarjous niillä oli jo sisällä, tosin alle pyyntihinnan.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)